Kulttuurityöpajojen markkinointi hoitolaitoksiin
Vanhala, Ulla-Maija (2010)
Vanhala, Ulla-Maija
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010110514193
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010110514193
Tiivistelmä
Opinnäytetyönäni markkinoin kulttuurityöpajoja pitkäaikaishoitolaitoksiin osana kahden hengen työryhmää. Tarjosimme maksullisia tanssi- ja kuvataidetyöpajoja hoitolaitosten henkilökunnalle täydennyskoulutuksena. Markkinointityö oli noin kymmenen kuukauden pituinen hanke syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana. Työn tilaaja on Hoitokotien kulttuuritoiminnan läänintaiteilija Ava Numminen ja rahoittajana toimi Uudenmaan taidetoimikunta. Hoitolaitokset, joihin työpajoja markkinoimme, sijaitsevat Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla.
Kirjallisessa työssäni tarkastelen kysymyksiä ”Miten markkinoida kulttuurityöpajoja hoitokoteihin menestyksekkäästi?” sekä ”Miten kehitimme palvelutuotettamme?”. Näihin kysymyksiin pohjaten kirjoitan muun muassa markkinointityömme vaiheista, työpajojen kehittämisestä, matkan varrella kohtaamistamme haasteista sekä työpajojen osallistujilta saamastamme palautteesta. Esittelen myös kulttuuria ja hoitoalaa yhdistävien hankkeiden kenttää Suomessa ja ulkomailla. Työn lopussa esittämäni kehittämisehdotukset koskevat kulttuurityöpajojen kehittämistä ja niiden markkinointia.
Terveydenhuollosta ja kulttuurin vaikutuksista terveyteen käydään Suomessa tällä hetkellä laajaa keskustelua. Suurten ikäluokkien eläköityminen sekä hoitoalalle ominainen jatkuva kiire, hoitajien stressaantuminen ja henkilökunnan suuri vaihtuvuus ovat saaneet yhteiskuntamme heräämään. Mikä on vanhusten asema tulevaisuudessa jos hoitoalalla ei enää riitäkään työntekijöitä? Hoitoala on murrosvaiheessa. Lääkkeettömistä hoitomuodoista ja niin hoidettavien kuin hoitajienkin hyvinvoinnista ollaan nyt kiinnostuneita. Toisaalta löytyy myös vastustusta. Vuosikymmenten aikana syntyneistä rutiineista on vaikea luopua.
Työni tarkastelee yhdenlaista projektia sosiaalialoja ja kulttuuria yhdistävien hankkeiden laajalla kentällä. Markkinointihankkeemme oli pilottihanke, joten työmme oli osittain kokeilua ja uusien toimintatapojen hakemista. Törmäsimme haasteisiin ja löysimme keinoja päästä niiden yli. Keräsimme työpajoihin osallistuneilta hoitajilta palautetta työpajojen toimivuudesta sekä muutosehdotuksia. Saamamme palaute on tärkeää, sillä se auttaa kehittämään työpajoja. Hoito- ja kulttuurialan toimijoiden välillä tapahtuu toisinaan yhteentörmäyksiä yhteisen kielen puuttuessa. Työni ja siihen koottu palaute voivat osaltaan olla kaventamassa hoito- ja kulttuurialojen välistä kuilua.
Kirjallisessa työssäni tarkastelen kysymyksiä ”Miten markkinoida kulttuurityöpajoja hoitokoteihin menestyksekkäästi?” sekä ”Miten kehitimme palvelutuotettamme?”. Näihin kysymyksiin pohjaten kirjoitan muun muassa markkinointityömme vaiheista, työpajojen kehittämisestä, matkan varrella kohtaamistamme haasteista sekä työpajojen osallistujilta saamastamme palautteesta. Esittelen myös kulttuuria ja hoitoalaa yhdistävien hankkeiden kenttää Suomessa ja ulkomailla. Työn lopussa esittämäni kehittämisehdotukset koskevat kulttuurityöpajojen kehittämistä ja niiden markkinointia.
Terveydenhuollosta ja kulttuurin vaikutuksista terveyteen käydään Suomessa tällä hetkellä laajaa keskustelua. Suurten ikäluokkien eläköityminen sekä hoitoalalle ominainen jatkuva kiire, hoitajien stressaantuminen ja henkilökunnan suuri vaihtuvuus ovat saaneet yhteiskuntamme heräämään. Mikä on vanhusten asema tulevaisuudessa jos hoitoalalla ei enää riitäkään työntekijöitä? Hoitoala on murrosvaiheessa. Lääkkeettömistä hoitomuodoista ja niin hoidettavien kuin hoitajienkin hyvinvoinnista ollaan nyt kiinnostuneita. Toisaalta löytyy myös vastustusta. Vuosikymmenten aikana syntyneistä rutiineista on vaikea luopua.
Työni tarkastelee yhdenlaista projektia sosiaalialoja ja kulttuuria yhdistävien hankkeiden laajalla kentällä. Markkinointihankkeemme oli pilottihanke, joten työmme oli osittain kokeilua ja uusien toimintatapojen hakemista. Törmäsimme haasteisiin ja löysimme keinoja päästä niiden yli. Keräsimme työpajoihin osallistuneilta hoitajilta palautetta työpajojen toimivuudesta sekä muutosehdotuksia. Saamamme palaute on tärkeää, sillä se auttaa kehittämään työpajoja. Hoito- ja kulttuurialan toimijoiden välillä tapahtuu toisinaan yhteentörmäyksiä yhteisen kielen puuttuessa. Työni ja siihen koottu palaute voivat osaltaan olla kaventamassa hoito- ja kulttuurialojen välistä kuilua.