Oikeasti tasa‐arvoisia? : Ohjaajien kokemuksia kehitysvammaisuudesta Suomessa ja Tansaniassa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kuvailla kehitysvammaisuuden asemaa ja vallitsevia asenteita kahden erilaisen kulttuurin, Suomen ja Tansanian näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin kehitysvamma-alan ammattilaisten näkökulmasta, perustuen heidän kokemuksiin kehitysvammaisten kohtelusta ja yleisestä asemasta.

Opinnäytetyöni tarkoitus on lisätä tietoisuutta kehitysvammaisten tilanteesta kahden varsin erilaisen maan ja kulttuurin näkökulmasta. Opinnäytetyöni on suunnattu materiaaliksi vammaisten parissa työskenteleville sekä henkilöille, jotka ovat lähdössä kehitysmaihin tekemään vammaistyötä.

Tutkimusotteenani on kvalitatiivinen ja kuvaileva tutkimus. Tutkimusaineisto hankittiin haastattelemalla yhteensä neljää (4) kehitysvammaohjaajaa tai muuten kehitysvammaisten parissa työskentelevää henkilöä: kolmea (3) tansanialaista sekä yhtä (1) suomalaista ammattilaista. Haastattelut olivat luonteeltaan teemahaastatteluita, joissa kysymykset rajattiin kolmeen teemaan: perheeseen, muihin ihmisiin ja instituutioihin (yhteiskunta), sekä toimintakeskuksien ammatti-ihmisiin. Tansanian haastattelut toteutettiin touko-kesäkuussa vuonna 2010 ja suomalainen haastattelu marraskuussa 2010. Työni keskittyy dokumentoimaan kehitysvammaisuuden kohtaamisen keskeisimpiä piirteitä, mikä on kuvailevassa tutkimuksessa oleellista.

Tutkimustuloksien perusteella Tansaniassa ja Suomessa paljon on samankaltaisia piirteitä ja toisaalta eroavuuksia kehitysvammaisten asemassa ja heidän kohtaamisessaan. Tutkimuksessa nousi esiin tietämättömyys ja ymmärryksen puute kehitysvammaisuutta kohtaan molemmissa kulttuureissa. Samoin myös sääli ja häpeän tunne, jotka tosin ilmenevät hieman eri tahoilta. Lisäksi kehitysvammaisuuteen liitettävät uskomukset ovat tärkeä osa asennoitumista.

Vaikka kansainväliset lait ja sopimukset velvoittavat maita toimimaan kehitysvammaisten aseman parantamiseksi on ihmisten mielipiteitä ja uskomuksia käytännössä mahdotonta muuttaa lyhyellä aikavälillä. On ymmärrettävä, että kehitysvammaisuuden käsittäminen on vahvasti sidoksissa vallitsevaan kulttuuriin, aikaan ja näiden luomiin käsityksiin.

The purpose of this thesis is to describe the disability and the prevailing attitudes from the perspective of two different cultures: Finland and Tanzania. The study is based on professionals’ point of views and their experiences of how disabled persons are being seen and treated in different fields of society.

This thesis is intended to raise awareness of the situation of the disability through two quite different countries and culture perspective. This thesis is aimed to people working with disabilities and to people who are planning to work with disabled persons in development countries as a volunteer, for example.

The study is qualitative and descriptive. The research material was collected by interviewing four (4) disabled instructors and other counsellors working with disabled people: three (3) Tanzanian, and one (1) Finnish professionals. Interviews were structured/focused interviews and the questions were divided in to three sections: family, other people and institutions (society) and also activity centres. Tanzanian interviews were made in May-June 2010 and the Finnish interview in November 2010. My work focuses on documenting the most characteristic features of this phenomenon, which is essential feature for a descriptive study.

Based on the results there are lots of similarities but also different features in the way disability and disabled persons are being seen and treated in Finland and Tanzania. The research results relieved ignorance and lack of understanding towards the disability in both cultures. Similarly, the pity and the feeling of shame appeared in both cultures, although from a slightly different sources. In addition the believes considering disability are in a important part of the attitude towards disability.

Although international laws and declarations require countries to improve the situation of disabled people, the opinions and beliefs in society are virtually impossible to change in a short term. It has to be understood that comprehension and attitudes towards disability is strongly linked to the prevailing culture, but also to time and what ever these two variables are considering as an important at the specific moment.