Oikeasti tasa‐arvoisia? : Ohjaajien kokemuksia kehitysvammaisuudesta Suomessa ja Tansaniassa
Kekkonen, Riikka (2010)
Kekkonen, Riikka
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016464
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016464
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kuvailla kehitysvammaisuuden asemaa ja vallitsevia asenteita kahden erilaisen kulttuurin, Suomen ja Tansanian näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin kehitysvamma-alan ammattilaisten näkökulmasta, perustuen heidän kokemuksiin kehitysvammaisten kohtelusta ja yleisestä asemasta.
Opinnäytetyöni tarkoitus on lisätä tietoisuutta kehitysvammaisten tilanteesta kahden varsin erilaisen maan ja kulttuurin näkökulmasta. Opinnäytetyöni on suunnattu materiaaliksi vammaisten parissa työskenteleville sekä henkilöille, jotka ovat lähdössä kehitysmaihin tekemään
vammaistyötä.
Tutkimusotteenani on kvalitatiivinen ja kuvaileva tutkimus. Tutkimusaineisto hankittiin haastattelemalla yhteensä neljää (4) kehitysvammaohjaajaa tai muuten kehitysvammaisten parissa työskentelevää henkilöä: kolmea (3) tansanialaista sekä yhtä (1) suomalaista ammattilaista. Haastattelut olivat luonteeltaan teemahaastatteluita, joissa kysymykset rajattiin kolmeen teemaan: perheeseen, muihin ihmisiin ja instituutioihin (yhteiskunta), sekä toimintakeskuksien ammatti-ihmisiin. Tansanian haastattelut toteutettiin touko-kesäkuussa vuonna 2010 ja suomalainen haastattelu marraskuussa 2010. Työni keskittyy dokumentoimaan kehitysvammaisuuden kohtaamisen keskeisimpiä piirteitä, mikä on kuvailevassa tutkimuksessa oleellista.
Tutkimustuloksien perusteella Tansaniassa ja Suomessa paljon on samankaltaisia piirteitä ja toisaalta eroavuuksia kehitysvammaisten asemassa ja heidän kohtaamisessaan. Tutkimuksessa nousi esiin tietämättömyys ja ymmärryksen puute kehitysvammaisuutta kohtaan molemmissa kulttuureissa. Samoin myös sääli ja häpeän tunne, jotka tosin ilmenevät hieman eri tahoilta. Lisäksi kehitysvammaisuuteen liitettävät uskomukset ovat tärkeä osa asennoitumista.
Vaikka kansainväliset lait ja sopimukset velvoittavat maita toimimaan kehitysvammaisten aseman parantamiseksi on ihmisten mielipiteitä ja uskomuksia käytännössä mahdotonta muuttaa lyhyellä aikavälillä. On ymmärrettävä, että kehitysvammaisuuden käsittäminen on vahvasti sidoksissa vallitsevaan kulttuuriin, aikaan ja näiden luomiin käsityksiin.
Opinnäytetyöni tarkoitus on lisätä tietoisuutta kehitysvammaisten tilanteesta kahden varsin erilaisen maan ja kulttuurin näkökulmasta. Opinnäytetyöni on suunnattu materiaaliksi vammaisten parissa työskenteleville sekä henkilöille, jotka ovat lähdössä kehitysmaihin tekemään
vammaistyötä.
Tutkimusotteenani on kvalitatiivinen ja kuvaileva tutkimus. Tutkimusaineisto hankittiin haastattelemalla yhteensä neljää (4) kehitysvammaohjaajaa tai muuten kehitysvammaisten parissa työskentelevää henkilöä: kolmea (3) tansanialaista sekä yhtä (1) suomalaista ammattilaista. Haastattelut olivat luonteeltaan teemahaastatteluita, joissa kysymykset rajattiin kolmeen teemaan: perheeseen, muihin ihmisiin ja instituutioihin (yhteiskunta), sekä toimintakeskuksien ammatti-ihmisiin. Tansanian haastattelut toteutettiin touko-kesäkuussa vuonna 2010 ja suomalainen haastattelu marraskuussa 2010. Työni keskittyy dokumentoimaan kehitysvammaisuuden kohtaamisen keskeisimpiä piirteitä, mikä on kuvailevassa tutkimuksessa oleellista.
Tutkimustuloksien perusteella Tansaniassa ja Suomessa paljon on samankaltaisia piirteitä ja toisaalta eroavuuksia kehitysvammaisten asemassa ja heidän kohtaamisessaan. Tutkimuksessa nousi esiin tietämättömyys ja ymmärryksen puute kehitysvammaisuutta kohtaan molemmissa kulttuureissa. Samoin myös sääli ja häpeän tunne, jotka tosin ilmenevät hieman eri tahoilta. Lisäksi kehitysvammaisuuteen liitettävät uskomukset ovat tärkeä osa asennoitumista.
Vaikka kansainväliset lait ja sopimukset velvoittavat maita toimimaan kehitysvammaisten aseman parantamiseksi on ihmisten mielipiteitä ja uskomuksia käytännössä mahdotonta muuttaa lyhyellä aikavälillä. On ymmärrettävä, että kehitysvammaisuuden käsittäminen on vahvasti sidoksissa vallitsevaan kulttuuriin, aikaan ja näiden luomiin käsityksiin.