Liikunnan määrä ja sen jakautuminen 7-12 vuotiaiden koripalloilijoiden keskuudessa : Miten saamme parempia koripalloilijoita?
Iltanen, Aleksi (2010)
Iltanen, Aleksi
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120317059
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120317059
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyö lähtökohtana oli tarkastella nuoria koripalloilijoita ja sitä kuinka paljon he liikkuvat ja harrastavat koripalloa, niin ohjatusti kuin vapaa-ajallaankin. Opinnäytetyö kohderyhmänä olivat lohjalaiset 7-12-vuotiaat lapset. Opinnäytetyön aineistoa on peilattu myös kansalliseen suomalaiseen liikuntatutkimukseen (2005-2006)
Lähtökohta työhön lähdettäessä oli tieto siitä, että lasten ja nuorten kokonaisliikunnan määrä on vähentynyt huomattavasti.
Lisäksi työssä on mietitty keinoja, siitä miten voimme kehittää lasten ja nuorten liikunnan määrä ja miten voimme siihen parhaiten vaikuttaa. Koripallossa ja muissakin joukkueurheilulajeissa on ensiarvoisen tärkeää saada lapsi harjoittelemaan omatoimisesta ja tätä kautta kehittymään henkilökohtaisella tasolla.
Tutkimuksen mukaan lapset liikkuivat tarpeeksi eli tutkimuksen kohderyhmä on selvästi liikunnallisempaa, kuin nykylapset yleensä. Tätä peilattaessa nykyisiin muihin tutkimuksiin. Kohderyhmän kokonais liikunnan määrä ylitti selvästi lasten minimi liikunnan määrän tarpeen, joka on 20 tuntia viikossa. Kokonaismäärässä ei kuitenkaan päästä neljään tuntiin päivässä, joka antaisi selvästi valmiuksia ja mahdollisuuksia tulla huippu-urheilijaksi.
Tutkimuksessa käy ilmi myös että lasten omaehtoinen lajiharjoittelu jäi todella vähäiseksi. Osa lapsista ei harjoitellut koripalloa omatoimisesti ollenkaan, tälläinen tilanne olisi muutettavissa jo sillä, että saataisiin lapsi ”rakastumaan” lajiin. Lapsen kiinnostus luo hänelle myös halua harjoitella omatoimisesti.
Opinnäytetyö etsii keinoja lisätä lasten liikuntaa kahdesta eri näkökulmasta. Liikuntaa voidaan lisätä motivoimalla. Motivoinnin kohteina voivat olla lapset tai vaihtoehtoisesti vanhemmat, nämä eivät kuitenkaan pois sulje toisiaan missään tilanteessa. Vanhemipien ennakkoluulot pitää pyrkiä poistamaan ja saada vahvistettua heidän omaa kuvaansa tärkeänä vaikuttajan lapsen motivoinnissa. Lapset pitää taas saada rakastumaan lajiin ja sitä kautta haluamaan harjoitella myös omatoimisesti.
Lähtökohta työhön lähdettäessä oli tieto siitä, että lasten ja nuorten kokonaisliikunnan määrä on vähentynyt huomattavasti.
Lisäksi työssä on mietitty keinoja, siitä miten voimme kehittää lasten ja nuorten liikunnan määrä ja miten voimme siihen parhaiten vaikuttaa. Koripallossa ja muissakin joukkueurheilulajeissa on ensiarvoisen tärkeää saada lapsi harjoittelemaan omatoimisesta ja tätä kautta kehittymään henkilökohtaisella tasolla.
Tutkimuksen mukaan lapset liikkuivat tarpeeksi eli tutkimuksen kohderyhmä on selvästi liikunnallisempaa, kuin nykylapset yleensä. Tätä peilattaessa nykyisiin muihin tutkimuksiin. Kohderyhmän kokonais liikunnan määrä ylitti selvästi lasten minimi liikunnan määrän tarpeen, joka on 20 tuntia viikossa. Kokonaismäärässä ei kuitenkaan päästä neljään tuntiin päivässä, joka antaisi selvästi valmiuksia ja mahdollisuuksia tulla huippu-urheilijaksi.
Tutkimuksessa käy ilmi myös että lasten omaehtoinen lajiharjoittelu jäi todella vähäiseksi. Osa lapsista ei harjoitellut koripalloa omatoimisesti ollenkaan, tälläinen tilanne olisi muutettavissa jo sillä, että saataisiin lapsi ”rakastumaan” lajiin. Lapsen kiinnostus luo hänelle myös halua harjoitella omatoimisesti.
Opinnäytetyö etsii keinoja lisätä lasten liikuntaa kahdesta eri näkökulmasta. Liikuntaa voidaan lisätä motivoimalla. Motivoinnin kohteina voivat olla lapset tai vaihtoehtoisesti vanhemmat, nämä eivät kuitenkaan pois sulje toisiaan missään tilanteessa. Vanhemipien ennakkoluulot pitää pyrkiä poistamaan ja saada vahvistettua heidän omaa kuvaansa tärkeänä vaikuttajan lapsen motivoinnissa. Lapset pitää taas saada rakastumaan lajiin ja sitä kautta haluamaan harjoitella myös omatoimisesti.