Liikunnan määrä ja sen jakautuminen 7-12 vuotiaiden koripalloilijoiden keskuudessa : Miten saamme parempia koripalloilijoita?

Abstract

Tämän opinnäytetyö lähtökohtana oli tarkastella nuoria koripalloilijoita ja sitä kuinka paljon he liikkuvat ja harrastavat koripalloa, niin ohjatusti kuin vapaa-ajallaankin. Opinnäytetyö kohderyhmänä olivat lohjalaiset 7-12-vuotiaat lapset. Opinnäytetyön aineistoa on peilattu myös kansalliseen suomalaiseen liikuntatutkimukseen (2005-2006)

Lähtökohta työhön lähdettäessä oli tieto siitä, että lasten ja nuorten kokonaisliikunnan määrä on vähentynyt huomattavasti.

Lisäksi työssä on mietitty keinoja, siitä miten voimme kehittää lasten ja nuorten liikunnan määrä ja miten voimme siihen parhaiten vaikuttaa. Koripallossa ja muissakin joukkueurheilulajeissa on ensiarvoisen tärkeää saada lapsi harjoittelemaan omatoimisesta ja tätä kautta kehittymään henkilökohtaisella tasolla.

Tutkimuksen mukaan lapset liikkuivat tarpeeksi eli tutkimuksen kohderyhmä on selvästi liikunnallisempaa, kuin nykylapset yleensä. Tätä peilattaessa nykyisiin muihin tutkimuksiin. Kohderyhmän kokonais liikunnan määrä ylitti selvästi lasten minimi liikunnan määrän tarpeen, joka on 20 tuntia viikossa. Kokonaismäärässä ei kuitenkaan päästä neljään tuntiin päivässä, joka antaisi selvästi valmiuksia ja mahdollisuuksia tulla huippu-urheilijaksi.

Tutkimuksessa käy ilmi myös että lasten omaehtoinen lajiharjoittelu jäi todella vähäiseksi. Osa lapsista ei harjoitellut koripalloa omatoimisesti ollenkaan, tälläinen tilanne olisi muutettavissa jo sillä, että saataisiin lapsi ”rakastumaan” lajiin. Lapsen kiinnostus luo hänelle myös halua harjoitella omatoimisesti.

Opinnäytetyö etsii keinoja lisätä lasten liikuntaa kahdesta eri näkökulmasta. Liikuntaa voidaan lisätä motivoimalla. Motivoinnin kohteina voivat olla lapset tai vaihtoehtoisesti vanhemmat, nämä eivät kuitenkaan pois sulje toisiaan missään tilanteessa. Vanhemipien ennakkoluulot pitää pyrkiä poistamaan ja saada vahvistettua heidän omaa kuvaansa tärkeänä vaikuttajan lapsen motivoinnissa. Lapset pitää taas saada rakastumaan lajiin ja sitä kautta haluamaan harjoitella myös omatoimisesti.

Starting point for the study was the fact that children and young people's overall level of physical activity has decreased significantly. The work is though-ways on how we can develop the children and young people's physical activity and how it can be best contributed. The role of team sports is crucial to get the child to practice independently and through this to develop at the personal level.

The kids of the target group exercised physically enough compared to an average child in generally. The target group exceeded the total amount of physical activity clearly as the children minimum need of physical activity is 20 hours per week. The total number does not reach to four hours a day, which would give a clear ability and potential to become an elite athlete.

The study also shows that children self-motivated type of training was very limited. Some of the children are not practicing basketball on their own at all, this situation should just be changed by the fact that a child would "love" the sport. The child's interest in creating him, also motivates children to practice on their own.

The thesis is looking for ways to increase physical activity for children from two different angles. Physical activity can increase the motivation. Motivation may be the subject for children or, alternatively, the parents. These two does not exclude each other out in any situation. Adults must strive to eliminate prejudices and to set their own image as an important influence in motivating the child. Kids on the other hand should fall in love with the sports and exercise their own as a result.