Kotietsinnän saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi : pakkokeinolain 8 luvun 18 pykälän mukaiset käräjäoikeuden ratkaisut poliisin toimittamista yleisistä kotietsinnöistä Suomessa 2014–2017
Vanhatalo, Kalle (2019)
Vanhatalo, Kalle
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019103020444
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019103020444
Tiivistelmä
Kotietsinnöillä puututaan kansainvälisillä sopimuksilla ja perustuslailla vahvasti suojattuun kotirauhaan. Pakkokeinolakiin onkin kirjattu erillinen, kotietsintöjä koskeva oikeussuojakeino: tuomioistuimen on tutkittava, niin vaadittaessa, ovatko kotietsinnän edellytykset, läsnäolo ja menettely olleet lainmukaisia. – Osana tätä työtä on kerätty uusi, kattava tutkimusaineisto käräjäoikeuden ratkaisuista. Niitä on analysoitu kuvailevan tilastoanalyysin ja teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aluksi esitetään myös tiivis, oikeusdogmaattinen tarkastelu keskeisimmistä oikeusnormeista.
Käräjäoikeuden ratkaisut eivät ole velvoittavia ennakkopäätöksiä. Niistä voi kuitenkin saada tukea laintulkinnallisesti hankaliin tilanteisiin, joihin poliisi ja muut viranomaiset reaalimaailmassa joutuvat. Työ on siksi suunnattu erityisesti kotietsinnöistä päättäville pidättämiseen oikeutetuille virkamiehille sekä muille kotietsintöihin osallistuville virkamiehille.
Poliisiasiain tietojärjestelmään on vuosina 2014–2017 kirjattu yhteensä 45 821 kotietsintää (pl. Ahvenanmaa). Näihin liittyen yleisten kotietsintöjen laillisuutta koskevia vaatimuksia on käsitelty 111:ssa käräjäoikeuden ratkaisussa. Kaikkiin poliisin toimittamiin kotietsintöihin suhteutettuna erillistä oikeussuojakeinoa käytetään siis verrattain vähän. Alueellisia eroja ei juuri ole, mutta rikoslajeittaisessa tarkastelussa havaittiin selviäkin eroja vaatimusten määrissä ja menestymisessä käräjäoikeudessa.
Keskimäärin seitsemässä ratkaisussa per vuosi on todettu kotietsinnän olleen joiltakin osin pakkokeinolain vastainen. Ongelmat ovat liittyneet puutteisiin kohdehenkilölle tehtävissä ilmoituksissa, rikosepäilyn perustana olleisiin vihjetietoihin, kotietsinnän kuvaamisen kieltämiseen, puhelimen käytön ja poistumisen estämiseen, oikeuteen olla läsnä ja seurata kotietsintää sekä puutteellisiin kotietsinnän edellytyksiin.
Käräjäoikeuden ratkaisut eivät ole velvoittavia ennakkopäätöksiä. Niistä voi kuitenkin saada tukea laintulkinnallisesti hankaliin tilanteisiin, joihin poliisi ja muut viranomaiset reaalimaailmassa joutuvat. Työ on siksi suunnattu erityisesti kotietsinnöistä päättäville pidättämiseen oikeutetuille virkamiehille sekä muille kotietsintöihin osallistuville virkamiehille.
Poliisiasiain tietojärjestelmään on vuosina 2014–2017 kirjattu yhteensä 45 821 kotietsintää (pl. Ahvenanmaa). Näihin liittyen yleisten kotietsintöjen laillisuutta koskevia vaatimuksia on käsitelty 111:ssa käräjäoikeuden ratkaisussa. Kaikkiin poliisin toimittamiin kotietsintöihin suhteutettuna erillistä oikeussuojakeinoa käytetään siis verrattain vähän. Alueellisia eroja ei juuri ole, mutta rikoslajeittaisessa tarkastelussa havaittiin selviäkin eroja vaatimusten määrissä ja menestymisessä käräjäoikeudessa.
Keskimäärin seitsemässä ratkaisussa per vuosi on todettu kotietsinnän olleen joiltakin osin pakkokeinolain vastainen. Ongelmat ovat liittyneet puutteisiin kohdehenkilölle tehtävissä ilmoituksissa, rikosepäilyn perustana olleisiin vihjetietoihin, kotietsinnän kuvaamisen kieltämiseen, puhelimen käytön ja poistumisen estämiseen, oikeuteen olla läsnä ja seurata kotietsintää sekä puutteellisiin kotietsinnän edellytyksiin.