Ihmisen kokoisia vapaaehtoistehtäviä - Toiminnallisuus vertaisryhmän tukemana
Kokko, Heidi (2019)
Kokko, Heidi
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019103020399
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019103020399
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen kehittämistehtävän pääkysymys on: Miten järjestö voi kannustaa jäseniään toimijuuteen? Kehittämistehtävän kohteena on aivovamman jälkitilan oireista kärsivät toimijat. Kartoitan miten yksilön voimaantumisprosessille rakennetaan hyvät puitteet vertaisryhmässä. Keskeistä on vertaisryhmän rakentava vuorovaikutus ja siitä syntyvä myönteinen ilmapiiri. Toimijuuden mahdollistumiseen vaikuttavat aivovamman jälkitilan oireet, näin ollen rakensin kehittämistehtävän myötä ”Asiantuntijaluento meidän paikkakunnalle” -oppaan. Se on suunnattu vertaisryhmän työkaluksi, jonka tarkoitus on helpottaa toiminnan suunnittelua, tehtävien jakamista ja lisäksi se tarjoaa välineitä yksilöiden toiminnanohjaukselle. Yhdistyksen kyky mukauttaa tehtäviä toimijan voimavarojen mukaan on ratkaisevaa. Tämä opinnäytetyö syventyy siihen prosessiin, mikä tukee toimijuuden mahdollistumista ja kehittymistä. Näkökulmina ovat yhteisöllisyyden vahvistuminen, vuorovaikutus ja vertaisryhmän toisilleen tarjoama toiminnanohjauksellinen tuki.
Kehittämistehtävän teoreettinen viitekehys muodostuu voimaantumisteoriasta, sosiaalisen vahvistamista ja sosiokulttuurisesta innostamisesta. Empiirinen aineisto koostuu pääasiassa temaattisista ryhmähaastatteluista. Kolme ryhmähaastattelua toteutin aivovamma-yhdistystoimijoille ja kaksi tuettua vapaaehtoistoimintaa toteuttaville järjestöille. Lisäksi täydensin haastatteluja vielä puhelinhaastattelemalla kahta tuetunvapaaehtoistoiminnan piirissä työskentelevää hanketyöntekijä. Toiminnanohjauksen haasteisiin perehdyin havainnoimalla yhdistystoimijoita käytännössä. Aineiston sisällönanalyysin toteutin temaattisen sisällönanalyysin avulla.
Kehittämistehtävän tulokset perustuvat empirian pohjalta koottuun kokemustietoon ja toisaalta teoreettisen tiedon tuomaan laajempaan tietopohjaan ja ymmärrykseen. Kehittämistehtävän ajattelu perustuu vertaisryhmän toinen toiselleen tuottamaan toiminnanohjauksen tukeen. Kyseessä on siis tuetun vapaaehtoistoiminnan muoto. Olennaista on yksilön mahdollisuus liittyä yhteisöön, jossa hänelle toimintyakyvyn haasteista huolimatta mahdollistuu toimijuus ja kanava vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Mahdollisuus toimijuuteen vaatii ympäröivän yhteisön tukea ja kullekin sopivien tehtävien löytymistä. Toimijuus tukee yksilön elämänhallinnan kokemusta ja hyvinvointia. Itsetuntemus ja oman potentiaalin hyödyntäminen lisää yksilön itsearvostusta.
Tutkimuksellisen kehittämistehtävän pääkysymys on: ”Miten järjestö voi kannustaa jäseniään toimijuuteen? Jonka olen jakanut seuraaviin alakysymyksiin: 1) Miten yksilön voimaantumisprosessille rakennetaan hyvät puitteet? 2) Miten aivovamman moninaiset haasteet vaikuttavat vapaaehtoistehtävässä suoriutumiseen? 3) Millaisia apuvälineitä tuotetaan yhdistysten tueksi, jotta heidän on helpompi tukea kokemattomia aivovammautuneita vapaaehtoistoimijoita?
Tutkimuksellisen kehittämistehtävän tulokset ovat sovellettavissa kaikkiin potilas- ja vammaisjärjestöihin, joissa toiminta perustuu vertaisuuteen ja toimijoiden toimintakykyä haastavat toiminnanohjaukselliset ongelmat. Opinnäytetyössä keskiössä on vertaisryhmän itse itselleen tarjoama tuki.
Kehittämistehtävän teoreettinen viitekehys muodostuu voimaantumisteoriasta, sosiaalisen vahvistamista ja sosiokulttuurisesta innostamisesta. Empiirinen aineisto koostuu pääasiassa temaattisista ryhmähaastatteluista. Kolme ryhmähaastattelua toteutin aivovamma-yhdistystoimijoille ja kaksi tuettua vapaaehtoistoimintaa toteuttaville järjestöille. Lisäksi täydensin haastatteluja vielä puhelinhaastattelemalla kahta tuetunvapaaehtoistoiminnan piirissä työskentelevää hanketyöntekijä. Toiminnanohjauksen haasteisiin perehdyin havainnoimalla yhdistystoimijoita käytännössä. Aineiston sisällönanalyysin toteutin temaattisen sisällönanalyysin avulla.
Kehittämistehtävän tulokset perustuvat empirian pohjalta koottuun kokemustietoon ja toisaalta teoreettisen tiedon tuomaan laajempaan tietopohjaan ja ymmärrykseen. Kehittämistehtävän ajattelu perustuu vertaisryhmän toinen toiselleen tuottamaan toiminnanohjauksen tukeen. Kyseessä on siis tuetun vapaaehtoistoiminnan muoto. Olennaista on yksilön mahdollisuus liittyä yhteisöön, jossa hänelle toimintyakyvyn haasteista huolimatta mahdollistuu toimijuus ja kanava vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Mahdollisuus toimijuuteen vaatii ympäröivän yhteisön tukea ja kullekin sopivien tehtävien löytymistä. Toimijuus tukee yksilön elämänhallinnan kokemusta ja hyvinvointia. Itsetuntemus ja oman potentiaalin hyödyntäminen lisää yksilön itsearvostusta.
Tutkimuksellisen kehittämistehtävän pääkysymys on: ”Miten järjestö voi kannustaa jäseniään toimijuuteen? Jonka olen jakanut seuraaviin alakysymyksiin: 1) Miten yksilön voimaantumisprosessille rakennetaan hyvät puitteet? 2) Miten aivovamman moninaiset haasteet vaikuttavat vapaaehtoistehtävässä suoriutumiseen? 3) Millaisia apuvälineitä tuotetaan yhdistysten tueksi, jotta heidän on helpompi tukea kokemattomia aivovammautuneita vapaaehtoistoimijoita?
Tutkimuksellisen kehittämistehtävän tulokset ovat sovellettavissa kaikkiin potilas- ja vammaisjärjestöihin, joissa toiminta perustuu vertaisuuteen ja toimijoiden toimintakykyä haastavat toiminnanohjaukselliset ongelmat. Opinnäytetyössä keskiössä on vertaisryhmän itse itselleen tarjoama tuki.