Vapaaehtoisten tukitoiminnan kehittäminen Turun Kaupunkilähetyksen TUAS-toiminnassa
Suvanto, Vesa (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111521281
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111521281
Tiivistelmä
Turun Kaupunkilähetys ry:n tuetun asumisen (TUAS-toiminta) vapaaehtoisille tukihenkilöille järjestetään erilaista tukitoimintaa toiminnanohjausten, lisäkoulutusten, virkistystilaisuuksien ja työryhmätyöskentelyn muodossa. Vapaaehtoiset kuitenkin osallistuvat toimintaan vähemmän kuin olisi toivottavaa. Tämä syö resursseja ja hankaloittaa vapaaehtoisten sitoutumista tukihenkilötoimintaan.
Opinnäytetyön tavoitteena on löytää syyt miksi eri tukitoiminnan muotoihin osallistutaan tai ei osallistuta ja kehittää toimintaa sellaiseksi, että entistä useampi toimintaan osallistuisi. Tämä vähentää paineita rekrytoida jatkuvasti uusia tukihenkilöitä sekä lisää vapaaehtoisten jaksamista ja tietotaitoa. Tukitoimintaan osallistuminen sitouttaa vapaaehtoisia tiiviimmin mukaan vapaaehtoistoimintaan.
Tavoitteen saavuttamiseksi tukitoiminnan nykytilannetta on kartoitettu verkkopohjaisella kyselyllä, jossa kysytään osallistumista, osallistumisen syitä, syitä olla osallistumatta sekä yleistä tyytyväisyyttä järjestettyyn tukitoimintaan. Varsinaisen kehitystyön menetelmänä on aivoriihi, jonka tavoitteena on tehdä toiminnasta kattavampaa ja osallistavampaa.
Tuloksien perusteella suurin syy olla osallistumatta tukitoimintaan on ajan puute. Tämä johtuu osaksi tukihenkilöiden ikäjakaumasta, joka on painottunut kaikkein kiireisimpään elämän aikaan. Merkittävimpiä tapoja kehittää tukitoimintaa on aivoriihen tulosten perusteella tehdä toiminnanohjauksista koulutuksellisempia, luoda uusi jatkokoulutuskurssi jo jonkin aikaa tukihenkilötoiminnassa mukana olleille ja muuttaa tukipareille suunnattuja virkistystilaisuuksia säännöllisimmiksi, pienimuotoisemmiksi ja enemmän tuettavia nuoria aktivoiviksi.
Opinnäytetyö toi tärkeää tietoa vapaaehtoisten syistä osallistua tai olla osallistumatta järjestettyyn tukitoimintaan. Sitoutumista tukitoimintaan ei ole erityisen paljon tutkittu, joten opinnäytetyö on osin uusi avaus. Lisäksi opinnäytetyö esittelee useita konkreettisia kehitysideoita, joilla tukitoimintaa voi kehittää.
Opinnäytetyön tavoitteena on löytää syyt miksi eri tukitoiminnan muotoihin osallistutaan tai ei osallistuta ja kehittää toimintaa sellaiseksi, että entistä useampi toimintaan osallistuisi. Tämä vähentää paineita rekrytoida jatkuvasti uusia tukihenkilöitä sekä lisää vapaaehtoisten jaksamista ja tietotaitoa. Tukitoimintaan osallistuminen sitouttaa vapaaehtoisia tiiviimmin mukaan vapaaehtoistoimintaan.
Tavoitteen saavuttamiseksi tukitoiminnan nykytilannetta on kartoitettu verkkopohjaisella kyselyllä, jossa kysytään osallistumista, osallistumisen syitä, syitä olla osallistumatta sekä yleistä tyytyväisyyttä järjestettyyn tukitoimintaan. Varsinaisen kehitystyön menetelmänä on aivoriihi, jonka tavoitteena on tehdä toiminnasta kattavampaa ja osallistavampaa.
Tuloksien perusteella suurin syy olla osallistumatta tukitoimintaan on ajan puute. Tämä johtuu osaksi tukihenkilöiden ikäjakaumasta, joka on painottunut kaikkein kiireisimpään elämän aikaan. Merkittävimpiä tapoja kehittää tukitoimintaa on aivoriihen tulosten perusteella tehdä toiminnanohjauksista koulutuksellisempia, luoda uusi jatkokoulutuskurssi jo jonkin aikaa tukihenkilötoiminnassa mukana olleille ja muuttaa tukipareille suunnattuja virkistystilaisuuksia säännöllisimmiksi, pienimuotoisemmiksi ja enemmän tuettavia nuoria aktivoiviksi.
Opinnäytetyö toi tärkeää tietoa vapaaehtoisten syistä osallistua tai olla osallistumatta järjestettyyn tukitoimintaan. Sitoutumista tukitoimintaan ei ole erityisen paljon tutkittu, joten opinnäytetyö on osin uusi avaus. Lisäksi opinnäytetyö esittelee useita konkreettisia kehitysideoita, joilla tukitoimintaa voi kehittää.