Etsintäkuulutettujen noutotoiminnan parhaat käytänteet
Pääkkönen, Jere (2019)
Pääkkönen, Jere
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522167
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522167
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee etsintäkuulutettujen noutotoimintaa Suomen poliisilaitoksilla. Selvitin tutkimuksessani valtakunnallisesti, miten noutotoiminta on poliisilaitoksilla järjestetty, onko sen käytänteissä laitoskohtaisia eroavaisuuksia, mitkä ovat sen suurimmat haasteet ja miten sitä voitaisiin kehittää organisaatiomme kannalta tuottavammaksi. Tutkimusaineistonani olivat etsintäkuulutettuihin henkilöihin liittyvät poliisin tehtävä- ja suoritemäärät poliisilaitoksilla vuosina 2013 - 2017 sekä tekemäni asiantuntijakyselyn tulokset.
Opinnäytetyöni tarkoitus oli löytää ja tehdä näkyviksi noutotoiminnan työjärjestelyjen valtakunnallisesti parhaimmat käytänteet, jotta niitä voitaisiin hyödyntää niillä poliisilaitoksilla, joilla käytänteet eivät ole yhtä hyviksi kehittyneet. Toissijaisesti tutkimukseni samalla selvitti ilmiön laajuutta poliisilaitoksilla. Kehitysajatusten soveltamisen kannalta tämä on tärkeää, sillä käytettävät toimintamallit tulisi aina optimoida etsintäkuulutettujen määrään, käytettävissä oleviin resursseihin ja muuhun poliisitoimintaan nähden sopiviksi.
Tutkimustulosteni perusteella noutotoiminnan työjärjestelyt vaihtelevat poliisilaitoksittain huomattavasti ja valtakunnallisesti sen suurimmat haasteet ovat toiminnan organisoimattomuus sekä resurssien vähyys. Muina haasteina ilmi tulivat toiminnan sirpaleisuus, poliisin vaihteleva aktiivisuus ja organisaatiokulttuuri, osaamattomuus sekä puutteet sisäisessä tiedonjakelussa.
Tutkimuksessani löytyi viisi hyvää käytännettä: Oulun noutopari, Kouvolan ja Kuopion toimintamallit, Helsingin noutoprojektit sekä Joensuun vankilalistaus. Tutkimustulosteni perusteella noutotoimintaa voitaisiin poliisilaitoksilla tehostaa järjestämällä säännöllisiä noutoprojekteja tai teemavuoroja, kehittämällä sisäistä tiedonjakelua ja yhteistyötä sekä määrittämällä toiminnalle laitoskohtaisesti vastuuhenkilöt. Lisäksi suurimmille poliisiasemille voitaisiin perustaa erillisiä noutoryhmiä tai -pareja ja pääkaupunkiseudulle yksi yhdistetty ryhmä Helsingin poliisilaitoksen tai KRP:n alaisuuteen.
Opinnäytetyöni tarkoitus oli löytää ja tehdä näkyviksi noutotoiminnan työjärjestelyjen valtakunnallisesti parhaimmat käytänteet, jotta niitä voitaisiin hyödyntää niillä poliisilaitoksilla, joilla käytänteet eivät ole yhtä hyviksi kehittyneet. Toissijaisesti tutkimukseni samalla selvitti ilmiön laajuutta poliisilaitoksilla. Kehitysajatusten soveltamisen kannalta tämä on tärkeää, sillä käytettävät toimintamallit tulisi aina optimoida etsintäkuulutettujen määrään, käytettävissä oleviin resursseihin ja muuhun poliisitoimintaan nähden sopiviksi.
Tutkimustulosteni perusteella noutotoiminnan työjärjestelyt vaihtelevat poliisilaitoksittain huomattavasti ja valtakunnallisesti sen suurimmat haasteet ovat toiminnan organisoimattomuus sekä resurssien vähyys. Muina haasteina ilmi tulivat toiminnan sirpaleisuus, poliisin vaihteleva aktiivisuus ja organisaatiokulttuuri, osaamattomuus sekä puutteet sisäisessä tiedonjakelussa.
Tutkimuksessani löytyi viisi hyvää käytännettä: Oulun noutopari, Kouvolan ja Kuopion toimintamallit, Helsingin noutoprojektit sekä Joensuun vankilalistaus. Tutkimustulosteni perusteella noutotoimintaa voitaisiin poliisilaitoksilla tehostaa järjestämällä säännöllisiä noutoprojekteja tai teemavuoroja, kehittämällä sisäistä tiedonjakelua ja yhteistyötä sekä määrittämällä toiminnalle laitoskohtaisesti vastuuhenkilöt. Lisäksi suurimmille poliisiasemille voitaisiin perustaa erillisiä noutoryhmiä tai -pareja ja pääkaupunkiseudulle yksi yhdistetty ryhmä Helsingin poliisilaitoksen tai KRP:n alaisuuteen.