Tsemppareita ja pohtimiseen haastajia : Vertaisohjaajien osaaminen ja ohjausote
Uljas-Bärman, Riikka (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002202607
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002202607
Tiivistelmä
Jututtamo-vertaisryhmät ovat Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) vanhempien vertaisryhmiä, joissa vanhempia kannustetaan pohtimaan perheen elämää erityisesti lapsen näkökulmasta. Jututtamojen perustana on mentalisaatio, joka tarkoittaa kykyä pitää mieli mielessä, niin oma kuin toisenkin. Mentalisaatiokyky kehittyy varhaisessa vuorovaikutussuhteessa, minkä vuoksi vanhempien mentalisaatiokyvyn tukeminen on tärkeää. Jututtamo-vertaisryhmiä ohjaavat koulutuksen saaneet vapaaehtoiset ohjaajat. Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää Jututtamo-ohjaajat toiminnan suunnitteluun ja arviointiin, ryhmäkertojen teemoihin sekä mentalisaatioon perustuvaan ohjausotteeseen. Mentalisaatio ohjaajan työkaluna tarkoittaa myönteistä uteliaisuutta, sen hyväksymistä, ettei tiedä kaikkea ryhmäläisistä tai heidän elämäntilanteistaan, sekä empaattisuutta. Jututtamo-ohjaaja myös kannustaa vanhempia pohtimaan useita eri näkökulmia käsiteltävään asiaan ja pitää lapsen näkökulmaa esillä.
Tämän opinnäytetyön tilaaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piiri. Jututtamot ovat vielä melko uusi vertaistoiminnan muoto, minkä vuoksi tilaajalle oli tarpeen selvittää mentalisaatiota vapaaehtoisten ohjaajien ohjausotteen perustana. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten koulutukseen osallistuvien käsitykset omasta ohjausotteesta muuttuvat koulutuksen aikana ja sen jälkeen. Lisäksi pyrittiin luomaan osaamisprofiili eli selvittämään, mitkä osaamisalueet ohjaajat kokevat vahvuuksikseen ja mitä osaamista heiltä vielä puuttuu.
Aineisto muodostuu Jututtamo-ryhmänohjaajakoulutukseen osallistuvien ensimmäisen ja viimeisen koulutuspäivän kyselyvastauksista sekä koulutuksen aiemmin käyneiden Jututtamo-ohjaajien kyselyvastauksista, yhteensä 27 vastausta. Analyysimenetelmänä oli avointen kysymysten vastausten teemoittelu Jututtamo-ohjaajan osaamistavoitteisiin verraten, sekä suljettujen kysymysten määrällinen vertailu ensimmäisen ja viimeisen koulutuskerran sekä koulutuksen aiemmin käyneiden ohjaajien välillä.
Mentalisaatioon perustuvan ohjausotteen ilmaisut vahvistuivat aineistossa koulutuksen aikana. Myös arvostavan ja hyväksyvän kohtaamisen sekä turvallisen ilmapiirin luomiseen liittyvät ilmaisut vahvistuivat. Vastauksissa ohjaajat kuvasivat osaamisekseen positiivisuutta ja innostavuutta, dialogisuutta, empatiaa ja myönteistä uteliaisuutta sekä turvallisen ilmapiirin luomista. Sen sijaan mentalisaatioon kuuluvat ei-tietäminen ja monen näkökulman esillä pitäminen ei näkynyt aineistossa kovinkaan vahvasti. Vastaajat toivoivat saavansa ohjaajina lisää varmuutta ja rohkeutta, jotta pystyisivät soveltamaan oppimaansa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, sekä Jututtamo-ryhmissä että niiden ulkopuolella.
Jututtamo-ryhmien ohjaaminen ja sitä kautta kokemuksen saaminen ohjaajana on tärkeää koulutuksen jälkeen. Lisäksi Jututtamo-ohjaajat tarvitsevat tukea ja tilaa itsereflektiolle ja keskinäiselle tuelle. Koulutuksen kehittämisessä sekä jatkokoulutuksen ja tuen suunnittelussa on lisäksi hyvä huomioida vapaaehtoisten vaihteleva taustat ja vertaisohjaajaksi ryhtymisen motiivit.
Tämän opinnäytetyön tilaaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piiri. Jututtamot ovat vielä melko uusi vertaistoiminnan muoto, minkä vuoksi tilaajalle oli tarpeen selvittää mentalisaatiota vapaaehtoisten ohjaajien ohjausotteen perustana. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten koulutukseen osallistuvien käsitykset omasta ohjausotteesta muuttuvat koulutuksen aikana ja sen jälkeen. Lisäksi pyrittiin luomaan osaamisprofiili eli selvittämään, mitkä osaamisalueet ohjaajat kokevat vahvuuksikseen ja mitä osaamista heiltä vielä puuttuu.
Aineisto muodostuu Jututtamo-ryhmänohjaajakoulutukseen osallistuvien ensimmäisen ja viimeisen koulutuspäivän kyselyvastauksista sekä koulutuksen aiemmin käyneiden Jututtamo-ohjaajien kyselyvastauksista, yhteensä 27 vastausta. Analyysimenetelmänä oli avointen kysymysten vastausten teemoittelu Jututtamo-ohjaajan osaamistavoitteisiin verraten, sekä suljettujen kysymysten määrällinen vertailu ensimmäisen ja viimeisen koulutuskerran sekä koulutuksen aiemmin käyneiden ohjaajien välillä.
Mentalisaatioon perustuvan ohjausotteen ilmaisut vahvistuivat aineistossa koulutuksen aikana. Myös arvostavan ja hyväksyvän kohtaamisen sekä turvallisen ilmapiirin luomiseen liittyvät ilmaisut vahvistuivat. Vastauksissa ohjaajat kuvasivat osaamisekseen positiivisuutta ja innostavuutta, dialogisuutta, empatiaa ja myönteistä uteliaisuutta sekä turvallisen ilmapiirin luomista. Sen sijaan mentalisaatioon kuuluvat ei-tietäminen ja monen näkökulman esillä pitäminen ei näkynyt aineistossa kovinkaan vahvasti. Vastaajat toivoivat saavansa ohjaajina lisää varmuutta ja rohkeutta, jotta pystyisivät soveltamaan oppimaansa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, sekä Jututtamo-ryhmissä että niiden ulkopuolella.
Jututtamo-ryhmien ohjaaminen ja sitä kautta kokemuksen saaminen ohjaajana on tärkeää koulutuksen jälkeen. Lisäksi Jututtamo-ohjaajat tarvitsevat tukea ja tilaa itsereflektiolle ja keskinäiselle tuelle. Koulutuksen kehittämisessä sekä jatkokoulutuksen ja tuen suunnittelussa on lisäksi hyvä huomioida vapaaehtoisten vaihteleva taustat ja vertaisohjaajaksi ryhtymisen motiivit.