Kadonneen henkilön etsintä: etsinnän kiireellisyys ja laajuus poliisin toimenpiteenä
Happo, Jarmo (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004094841
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004094841
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on tyypiltään kirjallisuuskatsaus, se rakentaa kokonaiskuvaa tietystä asiakokonaisuudesta. Katsauksella pyritään tunnistamaan ongelmia ja kirjallisuuskatsaus tarjoaa mahdollisuuden kuvata tietyn teorian kehitystä historiallisesti.
Tämän työn viitekehyksenä toimii Poliisilaki, Poliisihallituksen antamat ohjeet kadonneen henkilön etsinnästä, ohjeet yhteistoiminnasta vapaaehtoisjärjestöjen kanssa, poliisin strategia, operatiivisen kenttätoiminnan perusteet, Hälytyskeskuslaitoksen ohjeet hälytystoiminnasta ja Poliisin tulostietojärjestelmästä saadut tilastot kadonneen henkilön poliisitutkinnasta ja kadonnut henkilö -hälytystehtävistä. Toimivallan ja ohjeistuksen puolesta perusteet hyvälle poliisitoiminnalle ovat olemassa.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on luoda kokonaiskuva, miten kadonneiden etsintä poliisin perustehtävänä on järjestetty poliisilain ja Poliisihallituksen antamien ohjeiden perustella, kadonnut henkilö -tehtävien kokonaismäärät ja niiden tyypillisimmät lopputulokset, ketkä toimijat siihen osallistuvat ja pystyykö etsinnän tehokkuutta parantamaan yksinkertaisilla toimilla.
Kadonnut henkilö -hälytystehtävien suorittamisessa on poliisilaitosten välillä eroja. Laitosten sisäisissä ohjeissa on eroavaisuuksia ja laitoksissa toimintaan vaikuttaa lainsäädännön lisäksi poliisilaitosten sisällä oleva tapa toimia. Poliisitutkinnan suorittamisen kirjauksissa on puutteita, eikä poliisitutkinnan suorittaminen ole yhdenmukaista linjakkaasti kaikissa tutkittavissa tapauksissa. Myös käytössä olevilla resursseilla on lopputuloksen kannalta merkitystä.
Kattavaa ja korkealaatuista tutkittua tietoa ei ole saatavilla kadonneen henkilön etsinnöistä tai -tutkinnoista, joka ohjaisi tietoperusteista poliisitoimintaa. Suomessa ei ole järjestelmää, joka tuottaisi katoamistapauksista valtakunnallisesti systemaattisesti luotettavaa tietoa etsintäjärjestelmän kehittämiseen.
Tämän työn viitekehyksenä toimii Poliisilaki, Poliisihallituksen antamat ohjeet kadonneen henkilön etsinnästä, ohjeet yhteistoiminnasta vapaaehtoisjärjestöjen kanssa, poliisin strategia, operatiivisen kenttätoiminnan perusteet, Hälytyskeskuslaitoksen ohjeet hälytystoiminnasta ja Poliisin tulostietojärjestelmästä saadut tilastot kadonneen henkilön poliisitutkinnasta ja kadonnut henkilö -hälytystehtävistä. Toimivallan ja ohjeistuksen puolesta perusteet hyvälle poliisitoiminnalle ovat olemassa.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on luoda kokonaiskuva, miten kadonneiden etsintä poliisin perustehtävänä on järjestetty poliisilain ja Poliisihallituksen antamien ohjeiden perustella, kadonnut henkilö -tehtävien kokonaismäärät ja niiden tyypillisimmät lopputulokset, ketkä toimijat siihen osallistuvat ja pystyykö etsinnän tehokkuutta parantamaan yksinkertaisilla toimilla.
Kadonnut henkilö -hälytystehtävien suorittamisessa on poliisilaitosten välillä eroja. Laitosten sisäisissä ohjeissa on eroavaisuuksia ja laitoksissa toimintaan vaikuttaa lainsäädännön lisäksi poliisilaitosten sisällä oleva tapa toimia. Poliisitutkinnan suorittamisen kirjauksissa on puutteita, eikä poliisitutkinnan suorittaminen ole yhdenmukaista linjakkaasti kaikissa tutkittavissa tapauksissa. Myös käytössä olevilla resursseilla on lopputuloksen kannalta merkitystä.
Kattavaa ja korkealaatuista tutkittua tietoa ei ole saatavilla kadonneen henkilön etsinnöistä tai -tutkinnoista, joka ohjaisi tietoperusteista poliisitoimintaa. Suomessa ei ole järjestelmää, joka tuottaisi katoamistapauksista valtakunnallisesti systemaattisesti luotettavaa tietoa etsintäjärjestelmän kehittämiseen.