Mielenterveyshäiriöisten kokemukset kohtaamisesta poliisin kanssa
Vähäkuopus, Inka (2020)
Vähäkuopus, Inka
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052112831
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052112831
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä on tutkittu mielenterveyden häiriöiden vaikutusten alaisten ihmisten kokemuksia kohtaamisista poliisin kanssa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millainen on ollut kokemus kohtaamisesta poliisin kanssa sekä mitkä tekijät kohtaamistilanteessa ovat vaikuttaneet. Lisäksi haluttiin selvittää, mihin asioihin asiakkaat kiinnittivät kohtaamistilanteessa huomiota, millaisia tuntemuksia heille kohtaamisen aikana heräsi sekä mitä elementtejä ja asioita he toivoivat jatkossa poliisin huomioivan paremmin.
Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineisto tutkimukseen kerättiin haastattelemalla neljää ihmistä, jotka ovat olleet mielenterveyden häiriön vaikutuksen alaisena tilanteessa, jossa ovat kohdanneet poliisin. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Kerätty tutkimusaineisto analysoitiin teorialähtöisesti hetkellistä käyttäytymistä selittävän teorian pohjalta.
Tutkimuksen tuloksena oli, että asiakkaiden kokemukset kohtaamisista poliisin kanssa olivat kaikki pääasiassa positiivisia. Taustalla vaikuttivat voimakkaasti myös aikaisemmat positiiviset mielikuvat poliisista sekä ajatus, joka mukaan poliisin paikalle tulo ilmensi sekavuuden loppumista ja ”takaseinää”. Voimankäyttöön ja käskytykseen liittyvät asiat korostuivat negatiivisessa mielessä ja tähän liittyen haastattelutilanteessa käytiin myös tiedonvaihtoa niiden perusteisiin liittyen. Vuorovaikutuksellisiksi hyviksi keinoiksi nimettiin selkeät ja yksittäin annetut ohjeet, huumorin harkittu käyttö sekä asiakkaan nimellä puhutteleminen. Myös se, että poliisi sanoitti ja perusteli tekemisensä kohtaamisen aikana tai jälkikäteen, paransi luotettavuutta ja positiivista kuvaa poliisista jatkossa.
Tutkimuksen yhtenä tuloksena myös nousi esiin, että asiakkaat toivoivat poliisilta lisää taitoja tunnistaa asiakkaiden mielenterveyden häiriöitä. Näin vältytään turhilta putkareissuilta ja saadaan asiakas nopeammin hänen tarvitsemansa avun piiriin terveydenhuoltoon. Lisätutkimus aiheesta poliisin näkökulmasta katsottuna olisi myös tarpeen.
Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineisto tutkimukseen kerättiin haastattelemalla neljää ihmistä, jotka ovat olleet mielenterveyden häiriön vaikutuksen alaisena tilanteessa, jossa ovat kohdanneet poliisin. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Kerätty tutkimusaineisto analysoitiin teorialähtöisesti hetkellistä käyttäytymistä selittävän teorian pohjalta.
Tutkimuksen tuloksena oli, että asiakkaiden kokemukset kohtaamisista poliisin kanssa olivat kaikki pääasiassa positiivisia. Taustalla vaikuttivat voimakkaasti myös aikaisemmat positiiviset mielikuvat poliisista sekä ajatus, joka mukaan poliisin paikalle tulo ilmensi sekavuuden loppumista ja ”takaseinää”. Voimankäyttöön ja käskytykseen liittyvät asiat korostuivat negatiivisessa mielessä ja tähän liittyen haastattelutilanteessa käytiin myös tiedonvaihtoa niiden perusteisiin liittyen. Vuorovaikutuksellisiksi hyviksi keinoiksi nimettiin selkeät ja yksittäin annetut ohjeet, huumorin harkittu käyttö sekä asiakkaan nimellä puhutteleminen. Myös se, että poliisi sanoitti ja perusteli tekemisensä kohtaamisen aikana tai jälkikäteen, paransi luotettavuutta ja positiivista kuvaa poliisista jatkossa.
Tutkimuksen yhtenä tuloksena myös nousi esiin, että asiakkaat toivoivat poliisilta lisää taitoja tunnistaa asiakkaiden mielenterveyden häiriöitä. Näin vältytään turhilta putkareissuilta ja saadaan asiakas nopeammin hänen tarvitsemansa avun piiriin terveydenhuoltoon. Lisätutkimus aiheesta poliisin näkökulmasta katsottuna olisi myös tarpeen.