Orkestereiden digiloikka: Digitaalisuuden tarjoamat mahdollisuudet monipuoliselle toiminnalle
Hämäläinen, Elena (2020)
Hämäläinen, Elena
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052714250
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052714250
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee digitaalisia työvälineitä ja orkestereiden digitaalisia toimintamuotoja. Koronaepidemia alkuvuodesta 2020 vaikutti radikaalisti orkestereiden toimintamahdollisuuksiin kevään ajan. Tiukkojen kokoontumisrajoitusten takia eivät orkesterit pystyneet soittamaan totutuissa kokoonpanoissa ja yleisön tavoitti ainoastaan sähköisten kanavien kautta. Siitä syystä joutuivat orkesterit etsimään uusia tapoja toimia. Opinnäytetyön tilaaja oli Suomen sinfoniaorkesterit ry. Kehittämistyön tavoitteena oli selvittää, miten pitkällä orkesterit ovat digitaalisten toimintamuotojen käytössä sekä tarjota orkestereille keinoja toiminnan uudistamiseksi ja monipuolistamiseksi digitaalisuutta hyödyntäen Opinnäytetyössä käytettiin useita aineistonkeruumenetelmiä. Niitä olivat havainnointi ja benchmarkkaus, asiantuntijoiden kyselyhaastattelut sekä avoimilla kysymyksillä täydennetty lomakekysely konserttiyleisölle. Lisäksi hyödynsin omaa kokemustietoani, jota on kertynyt orkesterimuusikon työstä 14 vuoden aikana kolmesta maasta. Kehittämistyön tulosten perusteella suositeltiin orkestereille interaktiivisten digitaalisten sisältöjen luomista ja interaktiivisuuden mahdollistavien alustojen käyttöönottoa. Toimintaohjeissa käytiin läpi digitaalisen projektin toteutuksessa huomioonotettavia seikkoja ja tarjottiin ideoita sisällölle Tuloksista ilmeni, ettei digitaalisia työvälineitä ja alustoja ole toistaiseksi hyödynnetty kovin monipuolisesti klassisen orkesterimusiikin kentällä. Vain pieni osa orkestereista on luonut pelillisiä ja muita interaktiivisuutta mahdollistavia digitaalisia sisältöjä. Käytetty tekniikka on suurimmassa osassa toteutuksia ollut hyvin yksipuolista ja yksinkertaista. Digitaalisuus tarjoaakin paljon täysin uusia toimintamahdollisuuksia perinteisen konserttitoiminnan rinnalle. Sen avulla voi saada kasvatettua orkesterin kiinnostavuutta ja merkityksellisyyttä, lisätä saavutettavuutta, tavoittaa uusia yleisöjä ja rikastuttaa konserttikokemusta. On tärkeää, että orkesterit uudistavat toimintaansa ja vastaavat ihmisten tarpeisiin. Niiden tulee laajentaa toimintaansa sinne, missä suuri osa ihmisistä kuluttaa aikaansa päivittäin: internetiin. Tutkimustulosten perusteella voi sanoa, että tässä tavoitteessa onkin jo jossain määrin onnistuttu poikkeusolojen aikana. Koronakevään aikana monen orkesterin julkaisemat videot ovat keränneet moninkertaisen määrän katsojia verrattuna normaaliin konserttiin tai aikaisempiin videojulkaisuihin. Vaikka opinnäytetyöni keskittyykin pääasiassa koronaepidemian aiheuttamassa poikkeustilanteessa toimimiseen, ovat kaikki esittelemäni toimintatavat käyttökelpoisia tilanteen normalisoitumisen jälkeen. Toimintamallit ovat soveltuvia myös laajemmin kulttuurikentällä käytettäviksi.