Henkinen väkivalta parisuhteessa: miten huomioida se esitutkinnassa ja mikä on sen rikosoikeudellinen merkitys?

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaista henkinen väkivalta parisuhteessa voi olla ja ennen kaikkea, miten sille on mahdollista hankkia näyttöä esitutkinnassa. Opinnäytetyössä pyrittiin myös selvittämään sitä, miten henkistä väkivaltaa sisältävien rikosten tutkintaa olisi mahdollista kehittää tai parantaa. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys pohjautuu pääosin henkistä väkivaltaa käsittelevään kirjallisuuteen sekä oikeuslähteisiin. Lisäksi opinnäytetyössä käsitellään henkisen väkivallan rikosoikeudellista merkitystä ja työssä on näin käytetty tutkimusmenetelmänä myös oikeusdogmaattista otetta.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla sekä rikospoliiseja että kyseiseen aiheeseen erikoistuneita erikoissyyttäjiä. Haastattelumenetelmänä oli teemahaastattelu.

Haastattelujen myötä vahvistui käsitys siitä, että parisuhteessa esiintyvälle henkiselle väkivallalle on usein haastavaa saada hankittua esitutkinnassa näyttöä. Tärkeimmäksi mahdolliseksi todistusaineistoksi nousi selkeästi lääkärinlausunto uhrinmahdollisistapsyykkisistä vammoista. Muita käytettäviä todisteita voivat olla esimerkiksi kuvat tekijän ja uhrin välisistä viesteistä tai sivullisen havainnot tapahtumista.

Henkinen väkivalta ei tutkimustuloksien mukaan useinkaan tule itsenäisenä rikosasiana poliisin tietoon, vaan se tulee esille jonkin muun rikosasian esitutkinnan yhteydessä.

Haastateltavien mukaan rikostutkijoiden osaamista aiheeseen liittyen voisi olla mahdollista parantaa muun muassa erilaisten koulutusten avulla. Ennen kaikkea rikostutkinnassa työskentelevien tulee osata ohjata niin henkisen kuin fyysisenkin väkivallan uhreja saamaan oikeanlaista apua tilanteeseensa ja pyrkiä ohjaamaan heitä pääsemään irti satuttavasta parisuhteestaan.