Palvelutalosta kulttuurikeskukseksi? Kokeilu ikäihmisiä osallistavan taiteen medianäkymisen ehdoista
Koski, Anne (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060517337
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060517337
Tiivistelmä
Kehittämistyön tilaaja Pirkanmaan Senioripalvelut Oy on yhteiskunnallinen yritys, joka tuotti 2018 ikäihmisten hoiva-, hoito- ja kuntoutuspalveluita kolmessa keskuksessa Tampereella. Yritys palkkasi tiettävästi ensimmäisenä sosiaali- ja terveydenhuollon (SOTE) yksikkönä Suomessa 2017 pysyvään kokoaikaiseen työsuhteeseen ammattitaiteilijataustaisen yhteisötaiteilijan tällä ammattinimikkeellä. Yrityksen kahdessa keskuksessa toimi tuolloin kaupungin järjestämä lähitori, jonne yritys tuotti palvelut. Palveluihin kuuluvat monipuoliset taide- ja kulttuuriharrastusmahdollisuudet. Taiteellisen henkilökunnan ja Lähitorien kulttuurikäyntien perusteella vanhusten palvelutalo oli käytännössä muuttunut kulttuurikeskukseksi.
Kehittämistyön fokuksessa oli seminaari, jossa yritys profiloitiin sidosryhmien ja median suuntaan muodonmuutoksen läpikäyneenä kulttuurikeskuksena. Kokeilukulttuurin periaatteiden mukaisesti seminaarilla ja siitä tiedottamisella hankittiin käytännön tietoa siitä, voiko palvelutalo tulla tunnustetuksi kulttuuritoimijana. Kokeilussa selvitettiin ikäihmisiä osallistavan taiteen julkisuuteen pääsyn esteitä, kun taidetta tehdään SOTE-yksikössä ja miten kulttuurijournalismi käsittelee tätä taidemuotoa. Kehittämisprosessissa syntyneestä kenttämateriaalista, asiantuntijoiden ja toimittajien haastatteluista tehdään kehittämisetnografinen analyysi ja mediaseuranta analysoidaan sisällönanalyyttisellä metodilla.
Kokeilu paransi Pirkanmaan Senioripalveluiden ulkoista näkyvyyttä kulttuuritoimijana erityisesti sidosryhmien parissa ja organisaation sisäisessä kehittämisessä. Perinteisten kulttuuritoimijoiden ja tilaajan oli kuitenkin ajoittain vaikea suhtautua kulttuuritoimijana profiloituvaan vanhusten palvelutaloon. SOTE-sektorilla tehty osallistava taide kohtasi esteitä myös kulttuurijournalismin suunnalta. Kulttuuritoimittajat seurasivat osallistavan taiteen kenttää vaihtelevasti ja olivat tottuneet tekemään juttuja enimmäkseen tunnustettujen taidetoimijoiden teoksista. SOTE-sektorilla tehty osallistava taide ja ikäihmisten ääni uhkaa jäädä pimentoon, mikäli taidetoiminta ei tuota erityisiä ja koskettavia taideteoksia julkisesti nähtäviksi. Kulttuurijournalismin uutismaistuminen vaatii osallistavan taiteen tekijöiltä kykyä kytkeä teos ajan ilmiöihin ja sanoittaa tehty työ ajankohtaisesti ja kiinnostavasti. Kehittämisehdotukset tuodaan esiin kysymysmuotoisena muistilistana sekä talon oman viestinnän että osallistavan taiteen näkyvyyden kannalta.
Kehittämistyön fokuksessa oli seminaari, jossa yritys profiloitiin sidosryhmien ja median suuntaan muodonmuutoksen läpikäyneenä kulttuurikeskuksena. Kokeilukulttuurin periaatteiden mukaisesti seminaarilla ja siitä tiedottamisella hankittiin käytännön tietoa siitä, voiko palvelutalo tulla tunnustetuksi kulttuuritoimijana. Kokeilussa selvitettiin ikäihmisiä osallistavan taiteen julkisuuteen pääsyn esteitä, kun taidetta tehdään SOTE-yksikössä ja miten kulttuurijournalismi käsittelee tätä taidemuotoa. Kehittämisprosessissa syntyneestä kenttämateriaalista, asiantuntijoiden ja toimittajien haastatteluista tehdään kehittämisetnografinen analyysi ja mediaseuranta analysoidaan sisällönanalyyttisellä metodilla.
Kokeilu paransi Pirkanmaan Senioripalveluiden ulkoista näkyvyyttä kulttuuritoimijana erityisesti sidosryhmien parissa ja organisaation sisäisessä kehittämisessä. Perinteisten kulttuuritoimijoiden ja tilaajan oli kuitenkin ajoittain vaikea suhtautua kulttuuritoimijana profiloituvaan vanhusten palvelutaloon. SOTE-sektorilla tehty osallistava taide kohtasi esteitä myös kulttuurijournalismin suunnalta. Kulttuuritoimittajat seurasivat osallistavan taiteen kenttää vaihtelevasti ja olivat tottuneet tekemään juttuja enimmäkseen tunnustettujen taidetoimijoiden teoksista. SOTE-sektorilla tehty osallistava taide ja ikäihmisten ääni uhkaa jäädä pimentoon, mikäli taidetoiminta ei tuota erityisiä ja koskettavia taideteoksia julkisesti nähtäviksi. Kulttuurijournalismin uutismaistuminen vaatii osallistavan taiteen tekijöiltä kykyä kytkeä teos ajan ilmiöihin ja sanoittaa tehty työ ajankohtaisesti ja kiinnostavasti. Kehittämisehdotukset tuodaan esiin kysymysmuotoisena muistilistana sekä talon oman viestinnän että osallistavan taiteen näkyvyyden kannalta.