Roolia hakemassa : Onnistuneen apurahahakemuksen edellytykset ja teatterituottajat osana niitä

Abstract

Tässä tutkimuksellisessa opinnäytetyössä selvitän tuottajan roolia apurahakentällä ja analysoin Suomen Kulttuurirahaston apurahahakemuksia. Olen soveltanut laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Kokosin aineistostani apurahahakemuksia yhdistäviä piirteitä sekä asioita mitä tulee huomioida hakemusta tehdessä. Olen rajannut aineistoni teatteritaiteen alalla toimivien työryhmien ja yhdistysten sekä tuottajien apurahahakemuksiin. Opinnäytetyöni tilaaja on Suomen Kulttuurirahasto.

Haastattelin Suomen Kulttuurirahaston, Taiteen keskustoimikunnan ja teatterikentän edustajia selvittääkseni, miten he näkevät tuottajan roolin apurahakentällä, ja mitä apurahan saaminen edellyttää hakijalta ja työryhmältä? Käymistäni keskusteluista kävi ilmi, että apuraha- ja teatterikentällä tuottajan rooli etsii vielä paikkaansa.

Yhdeksi tärkeäksi kysymykseksi nousi voiko tuottaja hakea apurahaa? Apurahat ovat suunnattu taiteilijoille ja niiden tarkoitus on tukea tieteellistä ja taiteellista toimintaa. Tuottajan työ mielletään yleensä taiteenedistämiseksi. Kuitenkin tuottaja on usein vahvasti mukana myös taiteellisessa prosessissa ideoimassa ja tuottamassa sisältöä. Voiko tuottajan työn nähdä olevan ohjaajan työn rinnalla niin tärkeää, ettei hyvään taiteelliseen lopputulokseen päästä ilman hänen työpanostaan? Vai nähdäänkö tuottaja erillisenä tahona, joka hoitaa ainoastaan tuotannon taloudellisen puolen ja aikataulutuksen? Tuottajan nimike itsessään ei avaa työn todellista sisältöä, joten se täytyy purkaa tapauskohtaisesti.

Aineistostani selvisi, että tuottajan panosta hankkeen onnistumiselle ei voi suoranaisesti havaita hakemuksista. Tuottajat tekevät usein apurahahakemukset, mutta se ei näy itse hakemuksissa. Hakijana oli vuonna 2010 teatteritaiteessa vain neljä tuottajaa. Kuitenkin tuottaja on lähes aina mukana työryhmän jäsenenä hankkeessa. Miten apurahojen myöntäjät voivat hahmottaa tuottajan työkuvaa, jos sitä ei ole määritelty hakemuksessa?

Työni tulosten on tarkoitus herättää keskustelua tuottajan roolista apurahakentällä, sekä tuoda uutta tietoa eri osapuolille. Olen pyrkinyt selvittämään tuottajan työkuvaa ja valaisemaan Kulttuurirahaston apurahakäytäntöjä. Opinnäytetyöni osoittaa, että tuottajat ovat tulevaisuudessa yhä suuremmassa roolissa hankkeiden mahdollistajina.

In this thesis I clarify the role of the theatrical producer or an art manager in the realm of grants. I have permission from the Finnish Cultural Foundation to analyze their grant applications. My research approach is qualitative. I gathered common features of the rejected applications and those of the approved ones from the material. I have listed questions which need to be considered when applying for grants. I have limited my research material to work groups or theatrical producers in the field of theater art. The subscriber of this thesis is the Finnish Cultural Foundation.

I have interviewed representatives of the Finnish Cultural Foundation, the Arts Council of Finland, and various professionals of theatre in Finland to find how they percieve the role of the theatrical producer concerning grants applications and the requirements they pose to applicants and work groups. I found that the role of the producer remains to be properly established.

What emerged as one of my main questions was whether a producer is eligible to apply for a grant for him-/herself. Grants are mainly directed at artists, and their purpose is to support scientific or artistic work. The work of a producer is commonly understood to encompass promotion of art. However, the producer is often also strongly involved in the artistic process of creating ideas and content. Would it be concievable that in addition to the director's input, also the producer’s work was essential in attaining laudable artistic results? Or is the producer to be seen as a separate operator, answering only for scheduling and the economical aspects of the production? The term ”producer” in itself fails to sufficiently elucidate the real content of the work involved, so clarification has to be made on a case- to-case basis.

I learned from my research material that the producer’s contribution to the project’s success cannot be directly inferred from the applications. The producers often write the applications, but this is not evident from the text. In 2010 only four theater producers were named as applicants for grants, despite the fact that almost every project includes a producer as a member of the team. How can decision-makers perceive the job description of the producer if it is not specified in the application?

The conclusions of my thesis are meant to promote a discussion about the role of the producer in grant applications and to shed light on the application process for the benefit of all parties. I have strived to clarify the job description of a producer and offer a description of the practices of the Finnish Cultural Foundation in awarding grants. My thesis shows that producers are becoming increasingly important in nurturing art projects to fruition.