Digitaaliset seksuaalirikokset: Internetissä tapahtuvan raiskauksen ja lapsen seksuaalisen hyväksi-käytön rikosoikeudellinen arviointi.
Haapala, Emmy (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020100821141
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020100821141
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee digitaalisessa ympäristössä tapahtuneen raiskauksen ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rikosoikeudellista arviointia.
Opinnäytetyön rakenne koostuu kahdesta eri vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa esitellään raiskauksen, seksuaalisen hyväksikäytön, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ajantasaisen lainsäädäntö. Toisessa vaiheessa arvioidaan ja tulkitaan lainsäädännön haasteita raiskauksen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta, kun edellä mainitut rikokset ovat tapahtuneet digitaalisessa ympäristössä. Teoriaosuuden tueksi on haastateltu seksuaalirikosten asiantuntijoita.
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, kuinka rikoslaki tunnistaa digitaalisessa ympäristössä tapahtuvan raiskauksen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja tehdä siten näkyväksi lainsäädännön ongelmakohdat liittyen digitaalisessa ympäristössä tapahtuviin seksuaalirikoksiin.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että rikoslain 20 luvun seksuaalirikosten tunnus-merkistö ei täysin tunnista digitaalisessa ympäristössä tapahtuneita seksuaalirikoksia. Erityisesti rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 kohdan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön törkeän teko-muodon kvalifiointiperusteena oleva sukupuoliyhteys on tulkinnallisesti ongelmallinen, kun rikos on tapahtunut digitaalisessa ympäristössä.
Opinnäytetyön rakenne koostuu kahdesta eri vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa esitellään raiskauksen, seksuaalisen hyväksikäytön, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ajantasaisen lainsäädäntö. Toisessa vaiheessa arvioidaan ja tulkitaan lainsäädännön haasteita raiskauksen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta, kun edellä mainitut rikokset ovat tapahtuneet digitaalisessa ympäristössä. Teoriaosuuden tueksi on haastateltu seksuaalirikosten asiantuntijoita.
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, kuinka rikoslaki tunnistaa digitaalisessa ympäristössä tapahtuvan raiskauksen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja tehdä siten näkyväksi lainsäädännön ongelmakohdat liittyen digitaalisessa ympäristössä tapahtuviin seksuaalirikoksiin.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että rikoslain 20 luvun seksuaalirikosten tunnus-merkistö ei täysin tunnista digitaalisessa ympäristössä tapahtuneita seksuaalirikoksia. Erityisesti rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 kohdan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön törkeän teko-muodon kvalifiointiperusteena oleva sukupuoliyhteys on tulkinnallisesti ongelmallinen, kun rikos on tapahtunut digitaalisessa ympäristössä.