Lähiöpoliisi : Case Tuira
Törmänen, Eeva (2020)
Törmänen, Eeva
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110122020
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110122020
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on kehittämistutkimus, jonka tavoitteena on ollut haastattelujen ja havainnoinnin avulla saada selville, miten Oulun Tuirassa vuonna 2019 toteutettu lähiöpoliisitoiminta onnistui. Opinnäytetyössä on selvitetty, miten lähiöpoliisitoiminta sai alkunsa, mitä odotuksia toiminnalle oli, miten toiminta eteni, miten toiminta vaikutti sekä miten lähipoliisitoimintaa kannattaisi tulevaisuudessa kehittää.
Tietoa kerättiin kirjallisuuden lisäksi teemahaastatteluilla sekä tekijän suorittamalla havainnoinnilla poliisipartion mukana lähiöpoliisityövuorossa. Haastateltaviksi valittiin joukko ihmisiä, jotka jollain tavalla olivat lähiöpoliisiprojektin kanssa tekemisissä. Opinnäytetyöhön haastateltiin lähiöpoliisipartio sekä heidän päällystöesimiehensä, Oulun kaupungin turvallisuusasiantuntija, Tuiran asukasyhdistyksen puheenjohtaja, Tuiran alueen yrittäjä sekä Tuirassa asuva eläkeläinen.
Oulun lähiöpoliisiprojektissa toteutettiin mallia, jossa yksi hälytyspartio käytti 50 % työajastaan lähiöpoliisitoimintaan Tuiran alueella, keskittyen erityisesti näkyvään valvontaan ja sidosryhmäyhteistyöhön. Tällä pyrittiin estämään rikoksia ja häiriöitä sekä vaikuttamaan turvallisuudentunteeseen. Haastateltujen mielestä Tuiran projekti onnistui hyvin, sillä pienikin lisäys poliisin valvonnan määrässä ja näkyvyydessä lisäsi turvallisuudentunnetta. Toiminnan alkuperäisissä tavoitteissa mukana olleet radikalisoitumisen estäminen ja syrjäytymisvaarassa oleviin vaikuttaminen eivät kuitenkaan näkyneet lähiöpoliisin arjessa.
Tutkimuksen tärkeimpiä johtopäätöksiä on, että onnistuakseen lähipoliisitoiminta vaatii innokkaiden ja aktiivisten tekijöiden lisäksi ajattelun ja asenteiden muutosta koko poliisiorganisaatiossa. Case Tuirasta yksittäisinä kehittämiskohteina esille nousevat tietojohtoisuus, tulosten mittaaminen, sidosryhmäyhteistyö, jalkautuminen, yhteydenpitokavanat, sosiaalisessa mediassa näkyminen sekä lähiöpoliisin ammattitaidon kokonaisvaltainen hyödyntäminen
Tietoa kerättiin kirjallisuuden lisäksi teemahaastatteluilla sekä tekijän suorittamalla havainnoinnilla poliisipartion mukana lähiöpoliisityövuorossa. Haastateltaviksi valittiin joukko ihmisiä, jotka jollain tavalla olivat lähiöpoliisiprojektin kanssa tekemisissä. Opinnäytetyöhön haastateltiin lähiöpoliisipartio sekä heidän päällystöesimiehensä, Oulun kaupungin turvallisuusasiantuntija, Tuiran asukasyhdistyksen puheenjohtaja, Tuiran alueen yrittäjä sekä Tuirassa asuva eläkeläinen.
Oulun lähiöpoliisiprojektissa toteutettiin mallia, jossa yksi hälytyspartio käytti 50 % työajastaan lähiöpoliisitoimintaan Tuiran alueella, keskittyen erityisesti näkyvään valvontaan ja sidosryhmäyhteistyöhön. Tällä pyrittiin estämään rikoksia ja häiriöitä sekä vaikuttamaan turvallisuudentunteeseen. Haastateltujen mielestä Tuiran projekti onnistui hyvin, sillä pienikin lisäys poliisin valvonnan määrässä ja näkyvyydessä lisäsi turvallisuudentunnetta. Toiminnan alkuperäisissä tavoitteissa mukana olleet radikalisoitumisen estäminen ja syrjäytymisvaarassa oleviin vaikuttaminen eivät kuitenkaan näkyneet lähiöpoliisin arjessa.
Tutkimuksen tärkeimpiä johtopäätöksiä on, että onnistuakseen lähipoliisitoiminta vaatii innokkaiden ja aktiivisten tekijöiden lisäksi ajattelun ja asenteiden muutosta koko poliisiorganisaatiossa. Case Tuirasta yksittäisinä kehittämiskohteina esille nousevat tietojohtoisuus, tulosten mittaaminen, sidosryhmäyhteistyö, jalkautuminen, yhteydenpitokavanat, sosiaalisessa mediassa näkyminen sekä lähiöpoliisin ammattitaidon kokonaisvaltainen hyödyntäminen