Lapin laki - pohjoisen Lapin asukkaiden suhtautumisesta poliisiin
Rasmus, Titta (2020)
Rasmus, Titta
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110522247
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110522247
Tiivistelmä
Tässä laadullisessa tutkimuksessa on selvitetty pohjoisen Lapin asukkaiden suhtautumista ja luottamusta Suomen poliisiin. Haastateltavat ovat kertoneet mitä ajatuksia heissä herättää se, ettei tutkimuksen kohteena olevassa kunnassa ole omaa poliisia ja miten se vaikuttaa heihin. Lisäksi on selvitetty, millainen on haastateltavien kynnys ottaa yhteyttä poliisiin ja mitä ovat ne tavat, joilla poliisiin ollaan yhteydessä.
Aineisto on kerätty teemahaastatteluilla neljältä eri ikäiseltä ja eri taustan omaavalta kuntalaiselta. He ovat kertoneet näkemyksiään ja kokemuksiaan poliisiin liittyen. Lisäksi on haastateltu kunnan entistä poliisia, joka on kertonut kokemustensa pohjalta, millaista on työskennellä poliisina pohjoisessa Lapissa, ja miten hänen mielestään paikalliset suhtautuvat poliisiin.
Tutkimus on osoittanut, että pohjoisessa Lapissa poliisia pidetään tarpeellisena, helposti lähestyttävänä ja luotettavana. Kynnys soittaa hätäkeskukseen on kuitenkin joillakin suuri ja osa kokee, etteivät he ole turvallisuuden osalta valtakunnallisesti yhdenvertaisessa asemassa. Kun kansalaiset eivät soita hätäkeskukseen, tilastot vääristyvät ja syntyy käsitys, ettei poliisille ole tarvetta. Tutkimuksessa selvisi myös, että paikkakuntalaiset ovat edelleen apua tarvitessaan usein mieluummin yhteydessä epävirallista reittiä kunnan entiseen poliisiin kuin lähimmälle toiminnassa olevalle poliisiasemalle. Pohjoisen Lapin olosuhteet ovat monen asian summa, eikä pelkkiä tilastoja katsomalla paljastu koko totuus poliisin tarpeellisuudesta. Kuten tässä tutkimuksessa käy ilmi, kunnassa tapahtuu rikoksia, jotka olisi mahdollista estää tai paljastaa, jos poliisi olisi paikalla. Poliisittomuus madaltaa kynnystä tehdä pieniä rikoksia, ja toisaalta kasvattaa kynnystä ilmoittaa rikoksista.
Pohjoisessa vallitsee Lapin laki, joka pakottaa ihmiset pärjäämään ja välillä ottamaan lain omiin käsiinsä. Ihmiset kaipaavat kuntaan omaa poliisia ja odottavat paikallisen poliisin ymmärtävän heidän kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan. Poliisin ei koeta tällä hetkellä olevan osa ihmisten arkipäivää, vaan etäinen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Johtopäätelmänä olisi yhteiskunnallisesti merkittävää ja oikea-aikaista niin turvallisuuden kuin yhdenvertaisuuden näkökulmista palauttaa tilanne, jossa poliisin resursseja on riittävästi myös pohjoisimman Lapin alueella. Pitkällä aikavälillä sillä on rikoksia ennaltaehkäisevä ja resursseja säästävä vaikutus.
Aineisto on kerätty teemahaastatteluilla neljältä eri ikäiseltä ja eri taustan omaavalta kuntalaiselta. He ovat kertoneet näkemyksiään ja kokemuksiaan poliisiin liittyen. Lisäksi on haastateltu kunnan entistä poliisia, joka on kertonut kokemustensa pohjalta, millaista on työskennellä poliisina pohjoisessa Lapissa, ja miten hänen mielestään paikalliset suhtautuvat poliisiin.
Tutkimus on osoittanut, että pohjoisessa Lapissa poliisia pidetään tarpeellisena, helposti lähestyttävänä ja luotettavana. Kynnys soittaa hätäkeskukseen on kuitenkin joillakin suuri ja osa kokee, etteivät he ole turvallisuuden osalta valtakunnallisesti yhdenvertaisessa asemassa. Kun kansalaiset eivät soita hätäkeskukseen, tilastot vääristyvät ja syntyy käsitys, ettei poliisille ole tarvetta. Tutkimuksessa selvisi myös, että paikkakuntalaiset ovat edelleen apua tarvitessaan usein mieluummin yhteydessä epävirallista reittiä kunnan entiseen poliisiin kuin lähimmälle toiminnassa olevalle poliisiasemalle. Pohjoisen Lapin olosuhteet ovat monen asian summa, eikä pelkkiä tilastoja katsomalla paljastu koko totuus poliisin tarpeellisuudesta. Kuten tässä tutkimuksessa käy ilmi, kunnassa tapahtuu rikoksia, jotka olisi mahdollista estää tai paljastaa, jos poliisi olisi paikalla. Poliisittomuus madaltaa kynnystä tehdä pieniä rikoksia, ja toisaalta kasvattaa kynnystä ilmoittaa rikoksista.
Pohjoisessa vallitsee Lapin laki, joka pakottaa ihmiset pärjäämään ja välillä ottamaan lain omiin käsiinsä. Ihmiset kaipaavat kuntaan omaa poliisia ja odottavat paikallisen poliisin ymmärtävän heidän kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan. Poliisin ei koeta tällä hetkellä olevan osa ihmisten arkipäivää, vaan etäinen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Johtopäätelmänä olisi yhteiskunnallisesti merkittävää ja oikea-aikaista niin turvallisuuden kuin yhdenvertaisuuden näkökulmista palauttaa tilanne, jossa poliisin resursseja on riittävästi myös pohjoisimman Lapin alueella. Pitkällä aikavälillä sillä on rikoksia ennaltaehkäisevä ja resursseja säästävä vaikutus.