Att som kvinna arbeta som polis : en fenomenografisk undersökning om hur kvinnliga poliser upplever jämställdheten på arbetsplatsen.

Abstract

I den här undersökningen undersöks hur kvinnliga poliser upplever jämställdheten inom polisorganisationen idag. Under de senaste tio åren har antalet kvinnliga poliser i Finland ökat i antal, men trots det upplever kvinnor att de fortfarande måste bevisa att de klarar av polisyrket på samma sätt som sina manliga kollegor. Syftet med den här undersökningen är att ta reda på vilka faktorer som spelar in då en kvinna vill avancera inom polisyrket och ifall könet spelar någon roll då man vill klättra på karriärstegen. I december 2016 tillsatte Polisstyrelsen en arbetsgrupp för att utarbeta en uppdaterad plan för jämställdhet och likabehandling inom polisen. I det här lärdomsprovet kommer jämställdhet- och likabehandlingsplanens användning och tillämpning att kontrolleras. I den här undersökningen belyses hur ojämställdheten syns i polisens vardag och hur det känns för en kvinnlig polis att jobba inom polisen i Svenskfinland.

För att uppnå syftet med min undersökning har jag använt mig av en fenomenografisk undersökningsmetod som baserar sig på utvalda informanters upplevelser om ett fenomen. Teorin bygger på aktuell forskning, lagstiftning och polisens interna jämställdhetsplaner samt strategier. Materialet består av halvstrukturerade intervjuer tillsammans med fem kvinnliga poliser som jobbar på olika polisinrättningar i Finland.

Resultatet visar att majoriteten av informanterna upplever att jämställdhetsfrågor inte tas upp överhuvudtaget och att jämställdhet inte syns på något särskilt sätt på arbetsplatsen. Det här kan bero på att ojämställdhet inte upplevs på samma sätt för alla och att den kan vara tolkningsbar. Förmannens uppmuntran och stöd spelar stor roll då man vill avancera inom yrket men utvecklingssamtalen upplevs inte vara helt ändamålsenliga. Resultatet visar också att en kvinnlig polis måste bevisa och kämpa mer för att få samma respekt och förtroende som sin manliga kollega. Undersökningen visar också hur kvinnliga poliser vill vara en i gänget och anpassar sig så att de inte känner av sexuella trakasserier för att det för dem är en självklar arbetskultur.

Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten naispuoliset poliisit kokevat sukupuolten tasa-arvon poliisiorganisaatiossa tänään. Viimeisten kymmenen vuoden aikana naispuolisten poliisien määrä on kasvanut, mutta siitä huolimatta naiset kokevat kuitenkin, että heidän on osoitettava pystyvänsä hoitamaan poliisin ammattia samalla tavalla kuin miespuoliset kollegansa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää mitkä tekijät tulevat esiin poliisissa, kun nainen haluaa edetä urallaan ja onko sukupuolella ollut merkitystä urakehityksessä. Poliisihallitus perusti joulukuussa 2016 työryhmän valmistelemaan poliisin valtakunnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Tässä tutkimuksessa tarkastetaan sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisen kohtelun suunnitelman käyttöä ja hyödyntämistä. Tämä tutkimus avartaa, miten eriarvoisuus nähdään poliisin jokapäiväisessä työssä ja paljastaa miltä naispuolisena poliisina tuntuu työskennellä poliisina ruotsinkielisellä alueella Suomessa.

Tutkimukseni tavoitteen saavuttamiseksi olen käyttänyt fenomenografista tutkimusmenetelmää, joka perustuu valittujen vastaajien kokemuksiin ilmiöstä. Tietoperusta on haettu muun muassa ajankohtaisista tutkimuksista, lainsäädännöistä ja poliisin sisäisistä tasa-arvosuunnitelmista ja strategioista. Tutkimuksessa kerätty aineisto on tehty puolistrukturoituna haastatteluina viiden naispuolisen poliisin kanssa, jotka työskentelevät eri poliisilaitoksissa ympäri Suomea.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suurin osa tiedonantajista ovat sitä mieltä, että sukupuolten tasa-arvokysymyksiä ei käsitellä lainkaan eikä tasa-arvolle anneta millään erityisellä tavalla näkyvyyttä työpaikalla. Kävi myös ilmi, että esimiehen kannustuksella ja tuella on suuri merkitys, kun haluaa edetä työ uralla, mutta kehityskeskusteluista ei näyttäisi olevan niinkään hyötyä. Naispuoliset poliisit sopeutuvat työyhteisöön niin, että he eivät huomaa seksuaalista häirintää koska se on heille ilmeinen työkulttuuri.