Poliisiarjen monitaiturit : tapaustutkimus Hämeen poliisin kenttävalvontayksikön työkierrosta

Abstract

Opinnäytetyössä pohditaan mitkä, ovat ne tekijät, joiden takia haluamme kehittyä meille määrätyn työtehtävän edessä, vaikka ne edellyttäisivät uuden oppimista ja itsen ylittämistä. Tapaustutkimuksessa paneudutaan kuuden viikon aikana tapahtuneeseen työkokeiluun, jossa kenttäorientoituneet poliisit tekevät vaativaa rikostutkintatyötä vailla aikaisempaan aihealueen työkokemusta. Tapaustutkimuksessa keskitytään neljän kenttävalvontaryhmässä työskentelevän poliisin kokemuksiin pitkäkestoisen tutkintayksikön työjaksosta. Kvalitatiivisen tutkimusaineiston tiedonkeruussa käytetään puolistrukturoitua haastattelumenetelmää. Havaintoja verrataan Frank Martelan motivaatiotimanttimalliin, joka pohjautuu Edward Decin itseohjautuvuusteoriaan. Decin ja Richard M. Ryanin näkemykset sisäisestä motivaatiosta ja Mihaly Csikszentmihalyin käsitteellistämä flow-teoria tukevat teoreettisen näkökulman vertailua.

Keskeiset havainnot onnistuneesta työkokeilusta painottuvat osatekijöihin, joissa motivaatio rakentuu halusta tehdä merkityksellistä työtä, kehittyä yksilönä ja onnistua yhdessä. Vapaaehtoisuus, kyvykkyys, läheisyys ja hyväntekeminen vaikuttavat tutkimusten perusteella merkityksellisyyden kokemuksiin ja opinnäytetyön tulokset tukevat havaintoa myös poliisityön tapaustutkimuksen kontekstissa. Aineistonkeräysvaiheessa tutkijan tiedossa oli työn onnistunut lopputulema vailla subjektiivista kuvausta kokemuksesta. Teoreettiset näkökulmat on valittu tästä syystä aineistolähtöisesti haastattelujen jälkeen.

Itsensä kehittämisen ja uudessa haasteellisessa työssä onnistumisen motiivit löytyivät opinnäytetyön perusteella toimivasta sosiaalisesta koheesiosta, halusta kehittää itseään ja auttaa toisia tekemällä merkityksellistä työtä niin itselleen kuin toisille.