Turvallisuusyhteistyö Helsingin metrossa poliisin ja muiden toimijoiden välillä
Murto, Satu-Susanna (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120426267
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120426267
Tiivistelmä
Tässä laadullisessa opinnäytetyössä on selvitetty, miten Helsingin metroliikenteen turvallisuusyhteistyö toimii Helsingin poliisilaitoksen, Helsingin kaupungin liikelaitoksen (HKL) sekä yksityisestä järjestyksenvalvonnasta vastaavan Palmian Turvapalveluiden välillä.
Aineisto on kerätty haastattelemalla HKL Turvavalvomon päivystäjien esimiestä sekä yhtä Helsingin poliisilaitoksessa työskentelevää poliisimiestä. Lisäksi aiheeseen liittyvät kyselomakkeet on lähetetty Palmian järjestyksenvalvojille ja esimiehille, HKL Turvavalvomon päivystäjille sekä järjestyksenvalvojataustaisille poliisimiehille. Nämä haastattelut sekä kyselylomakkeet ovat sisältäneet avoimia kysymyksiä. Vastaukset ovat olleet monipuolisia.
Tutkimus on osoittanut, että yhteistyö toimii monilta osin. Toimivista yhteistyön muodoista tutkimuksessa nousi esille esimerkiksi yhteisen Viranomaisverkon (VIRVE) puheryhmän hyödyntäminen, yhteistyöpalaverit sekä henkilöetsinnät metrossa.
Myös kehittämistä vaativia seikkoja on paljon. Esimerkiksi poliisin metroliikenteen turvallisuuteen liittyvää kouluttautumista tulisi lisätä niin, että koko valvonta- ja hälytyssektorin henkilöstöllä olisi riittävä osaaminen asiaan. On myös selvää, että poliisi ei hyödynnä kaikkia resursseja, joita yksityinen järjestyksenvalvonta sekä HKL Turvavalvomo tarjoavat työn avuksi. Kattava kameravalvonta ja järjestyksenvalvojien apukädet voisivat olla poliisin työtä helpottavia tekijöitä.
Tietoisuuden lisääminen on ratkaiseva tekijä yhteistyön kehittämiselle. Tietoisuutta lisääviä tekijöitä ovat kouluttautumisen lisäksi muun muassa eri tahojen yhteinen suunnittelu ja tiedonvaihto, sekä poliisin jalkautumisen lisääminen metroliikenteessä.
Aineisto on kerätty haastattelemalla HKL Turvavalvomon päivystäjien esimiestä sekä yhtä Helsingin poliisilaitoksessa työskentelevää poliisimiestä. Lisäksi aiheeseen liittyvät kyselomakkeet on lähetetty Palmian järjestyksenvalvojille ja esimiehille, HKL Turvavalvomon päivystäjille sekä järjestyksenvalvojataustaisille poliisimiehille. Nämä haastattelut sekä kyselylomakkeet ovat sisältäneet avoimia kysymyksiä. Vastaukset ovat olleet monipuolisia.
Tutkimus on osoittanut, että yhteistyö toimii monilta osin. Toimivista yhteistyön muodoista tutkimuksessa nousi esille esimerkiksi yhteisen Viranomaisverkon (VIRVE) puheryhmän hyödyntäminen, yhteistyöpalaverit sekä henkilöetsinnät metrossa.
Myös kehittämistä vaativia seikkoja on paljon. Esimerkiksi poliisin metroliikenteen turvallisuuteen liittyvää kouluttautumista tulisi lisätä niin, että koko valvonta- ja hälytyssektorin henkilöstöllä olisi riittävä osaaminen asiaan. On myös selvää, että poliisi ei hyödynnä kaikkia resursseja, joita yksityinen järjestyksenvalvonta sekä HKL Turvavalvomo tarjoavat työn avuksi. Kattava kameravalvonta ja järjestyksenvalvojien apukädet voisivat olla poliisin työtä helpottavia tekijöitä.
Tietoisuuden lisääminen on ratkaiseva tekijä yhteistyön kehittämiselle. Tietoisuutta lisääviä tekijöitä ovat kouluttautumisen lisäksi muun muassa eri tahojen yhteinen suunnittelu ja tiedonvaihto, sekä poliisin jalkautumisen lisääminen metroliikenteessä.