Alaikäisenä yksin maahantulleen nuoren itsenäistymisen tukeminen
Jyske, Liisa (2020)
Jyske, Liisa
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120826798
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120826798
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on kehittämistyö alaikäisenä yksin maahantulleen nuoren itsenäistymisen tukemiseen.
Vuonna 2015 Suomeen saapui ennätyksellisen suuri määrä pakolaisia, ja heidän joukossaan 3024 alaikäisenä yksin maahantullutta nuorta. Tämä tarkoitti sitä, että erilaisia vastaanottoyksiköitä, perheryhmäkoteja ja tukiasumisyksiköitä jouduttiin perustamaan erittäin nopealla tahdilla. Alaikäisiä tulee yksin Suomeen todennäköisesti jatkossakin, joten nyt on hyvä selvittää: kuinka näiden, vuonna 2015 alaikäisenä yksin maahantulleiden nuorten, itsenäistymisen tukemisessa on onnistuttu?
Kehittämistyön lähtökohtana oli kerätä haastattelemalla kokemuksia jo itsenäistyneiltä nuorilta, jotka tähän kohderyhmään kuuluvat. Nämä kahdeksan nuorta asuivat eri puolilla Etelä-Suomea. Tutkimuksessa selvitettiin, millaista tukea he olisivat kaivanneet enemmän, millainen tuki olí hyvää tai riittävää. Kehittämistyö on tehty laadullisen, eli kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä käyttäen ja se on toteutettu vuosien 2019-20 aikana. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tilaajana on toiminut Sipoon kunta.
Tietoperusta muodostuu maahanmuuttoon liittyvistä erilaisista käsitteistä, esimerkiksi turvapaikanhakuprosessista, laeista ja perheenyhdistämisestä, sekä alaikäisenä yksin maahantulleen nuoren asema Suomessa yleisesti.
Kehittämistyön lopussa nuorilta saatu palaute on reflektoitu kehittämisehdotuksiksi ja ajatuksiksi nuorten kanssa tehtävään työhön. Tärkeiksi tuen muodoiksi ilmenivät esimerkiksi pysyvät ja turvaa antavat ihmissuhteet ja kohtaamiset aikuisten kanssa, psykososiaalinen tuki ja riittävä kielitaito.
Vuonna 2015 Suomeen saapui ennätyksellisen suuri määrä pakolaisia, ja heidän joukossaan 3024 alaikäisenä yksin maahantullutta nuorta. Tämä tarkoitti sitä, että erilaisia vastaanottoyksiköitä, perheryhmäkoteja ja tukiasumisyksiköitä jouduttiin perustamaan erittäin nopealla tahdilla. Alaikäisiä tulee yksin Suomeen todennäköisesti jatkossakin, joten nyt on hyvä selvittää: kuinka näiden, vuonna 2015 alaikäisenä yksin maahantulleiden nuorten, itsenäistymisen tukemisessa on onnistuttu?
Kehittämistyön lähtökohtana oli kerätä haastattelemalla kokemuksia jo itsenäistyneiltä nuorilta, jotka tähän kohderyhmään kuuluvat. Nämä kahdeksan nuorta asuivat eri puolilla Etelä-Suomea. Tutkimuksessa selvitettiin, millaista tukea he olisivat kaivanneet enemmän, millainen tuki olí hyvää tai riittävää. Kehittämistyö on tehty laadullisen, eli kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä käyttäen ja se on toteutettu vuosien 2019-20 aikana. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tilaajana on toiminut Sipoon kunta.
Tietoperusta muodostuu maahanmuuttoon liittyvistä erilaisista käsitteistä, esimerkiksi turvapaikanhakuprosessista, laeista ja perheenyhdistämisestä, sekä alaikäisenä yksin maahantulleen nuoren asema Suomessa yleisesti.
Kehittämistyön lopussa nuorilta saatu palaute on reflektoitu kehittämisehdotuksiksi ja ajatuksiksi nuorten kanssa tehtävään työhön. Tärkeiksi tuen muodoiksi ilmenivät esimerkiksi pysyvät ja turvaa antavat ihmissuhteet ja kohtaamiset aikuisten kanssa, psykososiaalinen tuki ja riittävä kielitaito.