Lapsensurma henkirikoksena – lapsensurman tarkastelu lainopillisesta näkökulmasta
Valli, Laura (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020123030064
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020123030064
Tiivistelmä
Henkirikokset ovat kautta aikain kuuluneet osana suomalaiseen yhteiskuntaan siitäkin huolimatta, että olemme tutkimusten valossa yksi maailman onnellisimmista kansoista. Lapsensurma on rikoslain (39/1889) 21 luvun 4 §:ssä säädelty henkirikosten erityistyyppi. Yksinkertaiselta vaikuttavan oikeusnormin taakse kätkeytyy monitahoinen, tapauskohtaista tulkintaa edellyttävä ja osittain tulkinnanvarainen tunnusmerkistö.
Lapsensurma omaa tekona hyvin vahvat historialliset juuret. 1700- ja 1800-luvuilla tavanomaiseksi katsottu surmatyö on määrällisesti vähentynyt muutamaan vuotuiseen tapaukseen 2000-luvulle tultaessa. Lainopillisesta näkökulmasta toteutetun opinnäytteen keskeisenä tavoitteena on ollut ymmärtää lapsensurman tunnusmerkistön erityispiirteitä, vaikuttimia sekä edellä mainittujen seikkojen vaikutusta muun muassa esitutkintaviranomaisten työhön.
Esille tulleiden tulosten myötä lapsensurman tunnusmerkistön osalta keskeinen painoarvo on sen seikan arvioinnilla, onko surmatyö johtunut synnytyksestä johtuvasta uupumuksesta tai ahdistuksesta. Samalla analyysin osalta esille nousseet huomiot kuvaavat lapsensurmien erityislaatuisuutta ja tapauskohtaisuutta, mikä vaikuttaa niin teon rikosoikeudelliseen punnintaan kuin poliisin näkökulmasta itse esitutkintaprosessin aikaisiin toimenpiteisiin.
Lapsensurma omaa tekona hyvin vahvat historialliset juuret. 1700- ja 1800-luvuilla tavanomaiseksi katsottu surmatyö on määrällisesti vähentynyt muutamaan vuotuiseen tapaukseen 2000-luvulle tultaessa. Lainopillisesta näkökulmasta toteutetun opinnäytteen keskeisenä tavoitteena on ollut ymmärtää lapsensurman tunnusmerkistön erityispiirteitä, vaikuttimia sekä edellä mainittujen seikkojen vaikutusta muun muassa esitutkintaviranomaisten työhön.
Esille tulleiden tulosten myötä lapsensurman tunnusmerkistön osalta keskeinen painoarvo on sen seikan arvioinnilla, onko surmatyö johtunut synnytyksestä johtuvasta uupumuksesta tai ahdistuksesta. Samalla analyysin osalta esille nousseet huomiot kuvaavat lapsensurmien erityislaatuisuutta ja tapauskohtaisuutta, mikä vaikuttaa niin teon rikosoikeudelliseen punnintaan kuin poliisin näkökulmasta itse esitutkintaprosessin aikaisiin toimenpiteisiin.