Perhetyötä kulttuurien välissä : Lastensuojelun ohjaajan kokemuksia Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta kotoisin olevan perheen kohtaamisesta

Abstract

Opinnäytetyö tarkastelee lastensuojelun perhetyön kohtaamista Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulleen perheen kanssa kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen teorian kautta. Suomen ja Saharan eteläpuolisen Afrikan kulttuurit eroavat selvästi valtaetäisyyden, kontekstisidonnaisuuden, aikakäsityksen sekä yhteisöllisyyden asteen suhteen. Tutkimuksessa pyrin selvittämään miten kulttuurienväliset vuorovaikutuserot vaikuttavat lastensuojelun sijaishuollon vastaanottotyöskentelyssä. Tarkastelen oman kokemukseni kautta sitä, miten erilaisista kulttuureista tulevien asiakkaiden kohtaaminen vaikuttaa työhön, sen laatuun ja työntekijöihin.

Toteutin tutkimuksen eteläsuomalaisen kaupungin arviointi- ja vastaanottolaitoksessa, jossa toimin perheen työntekijänä. Lapsi sijoitetaan vastaanottavaan laitokseen perheen kriisin vuoksi. Vastasimme työparini kanssa perhetyön koordinoinnista, lapsen verkoston ja mm. koulutilanteen selvittämisestä sekä tapasimme perhettä säännöllisesti. Lapsen kanssa työskentelimme osaston arjessa. Kaikissa näissä kohtaamisissa pyrin tarkastelemaan omia ajatuksiani ja tunteitani ja reflektoimaan niitä sekä kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen teorian että työn puitteissa käymieni keskustelujen kautta.

Tutkimus on toteutettu etnografisena havainnointina tilanteessa, jossa tutkimuksen tekijä on täysin osallisena kuhunkin tilanteeseen. Tutkimuksen lisäksi myös perhetyössä voidaan nähdä käytettävän etnografista tutkimusotetta, jossa yhteisössä työskentelevä suhtautuu kriittisesti omaan toimintaansa ja reflektoi kokemaansa. Havainnoinnin pohjalta analysoidaan ja reflektoidaan koettua ja luodaan uusia toimintateorioita. Havainnointia on jäsennetty Huolen vyöhykkeistön avulla, jolloin huolen kehitysvaiheista oli mahdollista nostaa esiin tilanteet, joissa mahdollisesti oli kyse myös kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta.

Perhetyössä asiakkaan avoin ja ennakkoluuloton kohtaaminen on keskeistä. Asiakasta on kuunneltava. Tilanteissa, joissa keskustelukumppanin ymmärtäminen tuntuu hankalalta, on tarpeen kysyä ja varmistaa riittävän monta kertaa. Oikean viestin ymmärtäminen on tärkeää. Yhteisen kielen puuttuessa on syytä käyttää tulkkia. Lastensuojelussa on kyse perheen kannalta isosta asiasta, joten oman itsen ilmaisuun on oltava mahdollisuus. Oma ja perheen työskentely helpottuu, mikäli tulkki on mahdollisimman usein sama. Tulkin ammattitaito, työetiikka ja luotettavuus ovat tärkeitä. Asiakkuuden alussa kannattaa varata tavanomaista enemmän ja joustavammin aikaa. Tutustuminen ja palvelujärjestelmän outous vaativat vieraalla kielellä hieman enemmän. Kaikki ei kuitenkaan ole kulttuurieroista riippuvaista. Joskus asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät.

Yhteisöpedagogin ammatillisuutta ovat erityisesti vuorovaikutus- ja ryhmäprosessit. Opinnäytetyö muodostaa yhden näkökulman yhteisöpedagogin ammatillisesta erityisosaamisesta lastensuojelun kentällä.

This thesis focuses on family work encounters with a family from Sub-Saharan Africa. The work is done in the field of residential child protection services. Theoretical background for the study is in intercultural communication. The communication cultures in Finland and Sub-Saharan Africa differ clearly in the aspects of power distance, high or low context, conception of time and the degree of collectivism. The study endeavours to find out how differences in communication styles between cultures influence the work in reception homes for children. I examine through my own experience how encounters with clients from different communication cultures affect the work, its quality and workers.

The study was made in a reception home for school aged children in southern Finland. I worked in the facility as a family worker. A child is placed in a reception home due to a crisis in his or her family. I was responsible of coordinating the family work with a co-worker. Our assessment includes things like the family network and school situation. We met with the family regularly, practically every week. The child lived in the reception home and thus was part of the everyday life there. In all these encounters I strived to observe my own thoughts and feelings and to reflect them both through the theory of intercultural communication and the discussions at work.

The study was done as an ethnographic observation while fully involved in the encounters. Both this study and family work in general can be said to use an ethnographic research approach where the person working in a community perceives his or her work critically and reflects upon the experiences. Based on the observation the experienced is analysed and reflected on and created new operational theories. I structured the observation with the help of structured model for causes of concern. The model allowed me to locate the situations that possibly had elements of intercultural communication and differences in it.

The candid encounter with the client is of the utmost importance in family work. Client has to be listened to. Especially when understanding is difficult the worker should ask and clarify as many times as necessary to ensure that understanding has been reached. Use interpreter if there is no common language of sufficient level. Remember that both you and the client are more comfortable if the interpreter stays the same and you can trust his or her work ethics and skills. Reserve more, and more flexibly, time in the beginning. Getting to know each other takes time. Also the strange service structure you are part of may require more explaining. Remember that everything is not about differences in cultures. Every now and then things are what they seem to be.

In the core of professionalism of a Community Educator are communication and group dynamics. This thesis forms one perspective on what could be the particular role of a Community Educator in the area of child protection.