"Kyllä mä vapaa - ajalla pärjään ilman, mutta koulussa tarviin sitten" : Viittomakielentulkin käyttö sisäkorvaistutenuorten vapaa-aikana

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kartoittaa 14 - 19 -vuotiaiden sisäkorvaistutenuorten viittomakielentulkkauspalvelun käyttöä heidän vapaa-aikana ja harrastustoiminnassa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä kommunikaatiotapoja nuoret käyttävät vapaa-aikana sekä vapaa-aikaan liittyvissä tulkkaustilanteissa sekä kuinka tyytyväisiä he ovat viittomakielentulkkauspalvelun laatuun.

Opinnäytetyön tilaaja on Humanistinen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö on osa Kelan rahoittamaa laajaa tutkimusta, missä tutkitaan sisäkorvaistutteen lapsena saaneiden nuorten kielen ja kuulon kehitystä ja kuntoutusta sekä heidän tulkkauspalvelun tarvettaan. Opinnäytetyön aihe on tärkeä, sillä sisäkorvaistutteen saaneiden nuorten ajatuksia viittomakielentulkkauspalvelusta ei ole vielä paljon tutkittu. Lisäksi sisäkorvaistutenuorten kommunikaatiotavoista sekä heidän tulkkauspalvelun käytöstään on hyvä saada tietoa, jotta voidaan saada jotain suuntaviivoja siitä, mitä kommunikaatiotapoja ja millaisissa tilanteissa sisäkorvaistutteen saaneet mahdollisesti käyttävät viittomakielentulkkia.

Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on haastattelu. Tutkimuksessa haastatellaan kolmea 14 - 19 -vuotiasta sisäkorvaistutteen lapsena saanutta nuorta. Haastateltavat ovat saaneet sisäkorvaistutteen 3, 5 ja 10-vuotiaina. He ovat kaikki kuulevasta, suomenkielisestä perheestä ja he ovat kaikki käyneet tai käyvät erityiskoulua.

Tutkimuksessa kävi ilmi että sisäkorvaistutteen lapsena saaneet 14 – 19 -vuotiaat nuoret käyttävät viittomakielentulkkauspalvelua vapaa-ajalla ja harrastustoiminnassa hyvin vähän. Nuoret itse sanoivat, että vapaa-ajalla he eivät tarvitse viittomakielentulkkia. Nuoret eivät tarvinneet viittomakielentulkkia myöskään uimassa tai puhelimessa asioimiseen. He kuitenkin käyttävät tai ovat käyttäneet viittomakielentulkkia koulussa.

Tutkimuksessa todettiin, että kaikki haastateltavat osaavat viittomakieltä tai viitottua puhetta. He ovat kuitenkin keskenään kommunikaatiotavoiltaan hyvin erilaiset; yksi vahvasti viittomakielinen, yksi vahvasti suomenkielinen ja yksi käyttää molempia sekä viittomakieltä että suomenkieltä vaihtelevasti. Kaikki haastateltavat haluavat käyttää viittomakieltä tai viitottua puhetta viittomakielentulkin kanssa.

Tutkimuksen mukaan haastateltavat ovat yleisesti tyytyväisiä viittomakielentulkkauspalveluun. Tässä nuoret peilasivat kokemuksiaan myös koulumaailmaan ja opiskeluihin liittyvistä tulkkaustilanteista, eivätkä ainoastaan vapaa-aikaan liittyvistä tulkkaustilanteista. Tulkkauspalvelussa kehitettäväksi asiaksi nousi kielitaito. Viittomakielentulkkien toivotaan sormittavan rauhallisesti ja selkeästi. Viittomakielentuottamisen toivotaan olevan myös olevan selkeää ja ymmärrettävää.

Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielentulkit sekä viittomakielentulkkiopiskelijat. Tutkimuksen perusteella viittomakielentulkin koulutusohjelma voisi painottaa koulutuksessaan enemmän opiskelutulkkausta, viitottua puhetta sekä viittomakieltä. Viittomakielentulkit ja tulkkiopiskelijat saavat viitettä siitä, millä kielellä sisäkorvaistutenuoret viittomakielentulkkauspalvelua haluavat sekä millaisissa tilanteissa he mahdollisesti tulevat sisäkorvaistutenuorten kanssa työskentelemään. Tutkimuksesta viittomakielentulkkiopiskelijat saavat myös hyödyllisiä vinkkejä siitä kuinka tutkimusmenetelmä haastattelu kannattaa toteuttaa jotta tuloksista tulisi mahdollisimman kattava.

The target of this thesis is to survey the use of the sign language interpretation service on leisure time and among hobbies of the youth between the age of 14 to 19 years, who have a cochlear implant. Additionally targets are to find out what ways of communication the youth uses on their time-off and on the interpretation situations outside school, and also if they are satisfied with the quality of the interpretation service.

The subscriber of this thesis is the University of Applied Sciences. This thesis is part of a wider research financed by Kela. The research analyzes the development and rehabilitation of language and hearing among the youth who have had a cochlear implant since they were small children. The research also surveys the youth’s need of sign language interpretation. The theme of this thesis is important because there is not much of earlier research on the thoughts of youth with cochlear implants. Also, it is useful to get information of their ways of communication and what kind of situations they use interpreter in order to get some guidelines of which ways of communication and what kind of situations they might use with an interpreter.

The research is qualitative and the research method is interview. There are three interviewees from the age of 14 to the age of 19 years. They all got their implants as children, when they were the age of 3, 5, and 10 years. All of the interviewees come from a hearing Finnish family and have gone or are going to a special school.

The interviews show that the youth uses the sign language interpretation on their spare time and hobbies only very little. The interviewees say that they don’t need interpretation on their time off. Neither do they need one when swimming or on the phone. However, they use or have used interpretation in school.

The research shows that the interviewees know either sign language or signed Finnish. However, there are clear differences between their ways of communication. One of them uses mainly sign language, one uses mainly spoken Finnish and one uses both. All of them want to use sign language or signed Finnish with the interpreter.

The research shows that the interviewees were satisfied with the sign language interpreter service. In the interviews they didn’t only talk about the time-off activities -because their use of interpreter in these situations is very rare- but also about school and studies where they need the interpretation more. Language skills was something that needs to be developed on the sign language interpretation service. Calm and clear finger spelling is wished from the interpreters. It is also wished that signing is clear and understandable.

The results of this thesis can be used by the sign language interpreter training program, interpreters and the students of sign language. The survey shows that the training program of the sign language interpreters could highlight educational interpretation and signed Finnish but also sign language. Sign language interpreters get some information about what ways of communication the youth with cochlear implants use and what kind of situations they will be working in. The students of sign language interpreter get also useful tips from this study about how interwiev as a research method is good to carry out so that the result is as comprehensive as possible.