Oikeus kaupunkiin! : Oranssi kaupunkiliikkeenä

Abstract

Kenellä on oikeus kaupunkiin ja kenen ehdoilla kaupunkia rakennetaan? Mitä kaupunkilaiset voivat itse tehdä? Miten nuoret voivat itse toimia? Onko kaupungissa tilaa myos vaihtoehtoiselle toiminnalle? Helsinkiläinen Oranssi on Suomen pitkäikäisimpiä kaupunkiliikkeitä. Kahden vuosikymmenen aikana suorasta toiminnasta ja talonvaltauksesta alkunsa saaneella Oranssilla on ollut aktiivinen rooli kaupunkikulttuurissa ja kaupunkikuvassa. Talonvaltausvaiheen jälkeen Oranssi suuntautui toisenlaiseen tapaan toimia: taloja ei enää vallattu vaan Oranssin nuoret tarttuivat itse toimeen kunnostamalla vanhoja rakennuksia ja tiloja omaehtoisen kaupunkikulttuurin ja asumisen käyttöön. Opinnäytetyössä tarkastellaan Oranssin toimintaa 1990 -luvun alusta näihin päiviin. Opinnäytetyö on kaupunkisosiologinen tutkimus joka perustuu arkisto- ja haastatteluaineistoon sekä tekijän omiin kokemuksiin. Tarkastelu tapahtuu kolmesta näkökulmasta. Ensimmäisessä näkökulmassa tarkastellaan Oranssia osana suomalaista talonvaltausliikehdintää sekä kuvataan keskeisiä kaupunkikiistoja joissa Oranssi on ollut osallisena. Esimerkkeinä ovat kiistat Sörnäisten Kokostehtaan, Tehtaankadun puutalojen ja Töölönlahden Makasiinien kohtaloista. Toisessa näkökulmassa tarkastellaan Oranssin kulttuuri- ja nuorisotoiminnan kehittymistä. Oranssi on kehittänyt rakennusten ja kaupunkitilojen väliaikaiskäyttöä kunnostamalla ja ylläpitämällä tiloja nuorten omaehtoiselle toiminnalle. Kolmas näkökulma tarkastelee Oranssin asumistoimintaa. Oranssi on kunnostanut omatoimisin menetelmin vanhoja rakennuksia kohtuuhintaisiksi ja yhteisöllisiksi vuokra-asunnoiksi. Oranssin kehittämä omaehtoisen asumisen malli on Suomen oloissa poikkeuksellinen. Opinnäytetyön keskeinen väite on että nuoret ovat valmiita sitoutumaan toimintaan oman kaupunki – ja asuinympäristönsä puolesta. Oranssi on kehittänyt omaehtoisen toiminnan politiikkaa ja urbaania tee-se-itse -kulttuuria, jossa nuorten on mahdollista toimia itse oman elinympäristönsä parantamiseksi. Oranssin toiminta osoittaa että ruohonjuuritason kollektiivisella kansalaistoiminnalla on merkitystä ja sille on myös kaupunkisuunnittelussa luotava toimintaedellytyksiä.

Who has a right to the city and on whose terms does the city get built? What can citizens do themselves? Does the city make room for activity of an alternative nature? Oranssi based in Helsinki is one of Finland’s longest-standing urban social movements. For over two decades, Oranssi, which was born of direct action and squatting empty buildings, has had an active role in shaping Helsinki’s urban culture and cityscape. After the initial phase of squatting buildings Oranssi shifted its activities towards a different mode of action: buildings were no longer squatted, rather Oranssi’s young activists took the initiative by renovating old buildings and using them to develop self-directed urban cultural practices and residential use. The dissertation examines Oranssi’s activites from the early 1990s to today. The dissertation is a work of urban sociology, which is based on archival and interview materials as well as the participation observation of the author. It approaches the issue from three perspectives. In the first perspective it examines Oranssi as an element of Finland’s squatting movement and describes key conflicts over urban space in which Oranssi has played a role. The examples are the Kokos-factory in the Sörnäinen neighbourhood, the wooden houses of Tehtaankatu and the railway warehouses, or Makasiinit, in Töölönlahti. In the second perspective it considers the development of Oranssi’s cultural and youth work. Oranssi has been developing the temporary uses of buildings and urban space by renovating and maintaining spaces for young people’s self-directed activities. In the third perspective it examines Oranssi’s work in the area of residential provision. Through autonomous and selfdirected actions, Oranssi has repaired existing/old buildings and turned them into affordable and collectively administered rented accommodation. The model of autonomous living that Oranssi has developed is quite unique in the Finnish context. The central claim of the dissertation is that young people are willing to commit to action on behalf of their city and their residential environment. Oranssi has developed a type of autonomous/self-directing politics and a urban do-it-yourself culture, where young people themselves can actively participate in improving the shared environment. Oranssi’s work demonstrates that grass-roots level collective civic action is a significant force, which should be accommodated within the institutions of urban planning.