”Otetaan koppi niistä jotka on putoamassa” : Etsivänä koulunuorisotyöntekijänä ammattiopistossa

Abstract

Koulusta putoaminen on Suomessa eritoten ammatillisten oppilaitoksien ongelma. Lisäksi nuorten elämänhallinnalliset ongelmat lisääntyvät, eikä kouluja koeta viihtyisiksi. Myös opettajat tuntevat tarvitsevansa tukea siinä, miten nuoret voidaan kohdata formaalin opetuksen rinnalla yksilöinä.

Edelliset haasteet luovat tilaa nuorisotyölle toimia kouluissa. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää etsivän koulunuorisotyön työmuotoa ammattioppilaitoksessa, sekä sitä millaisia haasteita ja onnistumisia se kohtaa. Vaikka koulunuorisotyö ei ole vakiintunut useimpiin kouluihin, yleensä sillä tarkoitetaan sellaista palvelua, jossa nuori voi mennä vapaasti juttelemaan nuorisotyöntekijälle mieltä askarruttavista asioista. Lisäksi nuorisotyöntekijän odotetaan lisäävän nuorten vaikuttamismahdollisuuksia ja kouluviihtyvyyttä esimerkiksi nuorisotilan ja tapahtumien järjestämisen avulla. Etsivä koulunuorisotyö tarkoittaa sen sijaan nimensä mukaisesti etsivää nuorisotyötä koulun sisällä. Asiakkaiksi otetaan putoamis- ja syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Sen sijaan jo pudonneet kuuluvat varsinaisten etsivien nuorisotyöntekijöiden asiakkaiksi. Etsivässä koulunuorisotyössä liikutaan siis ennaltaehkäisevän ja korjaavan työn välimaastossa etsien sopivaa ”kohtaa”, johon asettua koulun muiden ammattilaisten rinnalle.

Aineisto kerättiin haastattelemalla kahta etsivää koulunuorisotyöntekijää, jotka työskentelevät eteläsuomalaisessa ammattioppilaitoksessa. Ensimmäisessä vaiheessa haastelut tehtiin kummallekin erikseen saman teemahaastattelurungon avulla, ja toisessa vaiheessa toteutettiin parihaastattelu.

Haastatteluista kävi ilmi, että etsivä koulunuorisotyössä tunnistetaan tärkeiksi pitkälti samoja rooleja kuin koulunuorisotyössä yleensäkin. Etsivät nuorisotyöntekijät eivät kuitenkaan kokeneet tapahtumien järjestämistä ja kouluviihtyvyyden lisäämistä tehtävikseen, vaikka yhteisöllisyyden puutteen ja kouluviihtymättömyyden tunnistettiin olevan riskitekijöitä koulusta putoamiseen. He näkivät itsensä ensisijaisesti yksilöohjausta tekevinä ”erikoisnuorisotyöntekijöinä”, joiden paikka kuuluisi olla muiden koulun ammattilaisten rinnalla tiimeissä.

Dropping out of school is a problem for vocational schools in particular. Also youth’s problems in coping(e.g. substance abuse) have increased and schools aren’t felt to be places where they enjoy being. In addition, teachers feel that they need support how to face youth not only as students but also as individuals with different needs. These kinds of issues are creating opportunities for youth work to operate in schools.

Aim of this thesis is to examine, what is outreach youth work in school, and which challenges and success it confronts in vocational school. Even though youth work isn’t became established in most schools, there are some recognized roles and expectations for it. School-based youth work is expected to be a service where students can feel free to go to talk or ask for help. Youth worker is also expected to increase youth’s participation and improve school’s atmosphere e.g. by arranging events. Outreach youth work in school means a service which picks up those who are dropping out or have major problems with school. Those who are already dropped out are clients for “ordinary” outreach youth work outside of school. Thus school-based outreach youth work is both preventive (early intervention) and recovering work.

Data was gathered by interviewing two outreach youth worker based in vocational school. In the first phase both of them were interviewed separately and in the second phase a group interview was arranged.

It became apparent that roles of outreach youth work and “conventional” school-based youth work are mainly same. However, outreach youth workers didn’t recognized event arranging or other actions for improving the schools atmosphere to be their tasks, even though they know that many students don’t like it in school and it is one reason for dropping out. They see themselves as outreach youth workers concentrating primarily on individual clients, and they feel they should belong to a school permanently in teams with teachers, curators, student counselors and public health nurses.