Huumausaineet Suomessa ennen ja tänään

Abstract

Suomalaisten huumeiden käyttö on kasvanut tasaisesti vuosien saatossa ja ilmennyt jokaisella vuosikymmenellä eri tavoin. Kun 1930-luvun huumeiden käyttöä leimasi opiaattien väärinkäyttö ylemmissä yhteiskuntaluokissa, muuttui huumeiden käyttö 1940–1950-luvuilla alempien yhteiskuntaluokkien ongelmaksi, johon kuului vahvasti amfetamiinit, heroiini ja rikollisuus. 1960–1970-luvuilla tämän ongelmakäytön rinnalla alkoi esiintyä nuorten kokeellisempaa hasiksen ja kannabiksen käyttöä. Samoihin aikoihin poliisissa perustettiin huumausaineryhmiä ja vuonna 1972 säädettiin huumausainelaki, jonka myötä huumausaineiden käyttöön alettiin puuttua tarkemmin. Huumeiden käyttö jatkoi kasvuaan 1980- ja 1990-luvuilla, mihin reagoitiin edelleen tiukentamalla viranomaiskontrollia. 2000-luvulla väestön suhtautuminen huumausaineisiin on muuttunut yhä enenevissä määrin myönteisemmäksi, eikä tähän näytä olevan tulossa muutosta.

Tämä opinnäytetyö käsittelee suomalaisen huumeiden käytön suuria historiallisia linjoja talvi- ja jatkosodasta alkaen tähän päivään saakka. Opinnäytetyö tarkastelee huumeiden käyttöä yhteiskunnallisena ilmiönä ja pyrkii antamaan vastauksia kysymyksiin kuten ”mitkä ovat olleet huumeiden käytön sosiaaliset ja kansanterveydelliset vaikutukset” ja ”kuinka huumeiden käyttöön on puututtu ajan saatossa”.

Voidakseen vastata näihin kysymyksiin, opinnäytetyö tarkastelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastoja ja raportteja sekä huumausaineiden historiaan liittyvää kirjallisuutta. Nykyhetken ja tulevaisuuden näkymien arvioinnin pohjana toimii Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen ajankohtaiset raportit sekä Suomen että laajemmin koko Euroopan huumausainetilanteesta.

Opinnäytetyön tarkoitus ei ole niinkään perehtyä huumeiden käytön syihin ja seurauksiin vaan tarjota lukijalle tiivis kokonaiskuva huumeiden käytön historiasta Suomessa.