Luontoavusteinen tiimivalmennus Oulun yliopistossa

Abstract

Tämä opinnäytetyö toteutettiin työelämälähtöisenä kehittämishankkeena, jossa kehitettiin ja pilotoitiin luontoavusteisuutta hyödyntävä tiimivalmennus Oulun yliopistossa. Taustalla vaikutti organisaatiouudistus, jossa Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun palvelut yhdistettiin yhteisiksi palveluiksi Oulun yliopistoon. Useissa palvelutiimeissä tapahtui muutoksia ja valmennukseen valittiin kolme eri uudelleen muodostunutta palvelutiimiä. Valmennuksella haluttiin tukea etenkin tiimiytymistä, yhteisten tavoitteiden kirkastamista ja vuorovaikutusta tiimeissä.

Valmennus toteutettiin Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ja sen yhteydessä sijaitsevan Tiedepuutarhan tiloissa syksyllä 2020. Valmennus oli osa ympäristöministeriön rahoittamaa Kestävä kaupunki -ohjelmaa, jossa haettiin erilaisia viherympäristöissä tapahtuvia hyvinvointia tukevia kokeiluita. Valmennuksella haluttiin kokeilla puutarhaympäristön uudenlaista käyttöä nimenomaan tiimivalmennuksen ja työhyvinvoinnin tukemisessa.

Valmennus sisälsi neljä tapaamista jokaisen kolmen pilottitiimin kanssa ja jokaisella valmennuskerralla oli oma teemansa. Valmennuksissa hyödynnettiin sekä puutarhan ulko- että sisäalueita ja myös muita luontoelementtejä. Valmennus toteutettiin ratkaisukeskeisen ohjauksen keinoin keskittyen vahvuuksiin ja positiivisiin asioihin, tulevaisuuteen katsoen. Valmennuksessa oli vahvasti mukana myös leikillisiä elementtejä, esimerkiksi pakopelin muodossa.

Valmennettavilta kerättiin ennen valmennusta ja sen jälkeen tehtävillä kyselyillä tietoa, miten valmennus vaikutti osallistujien kokemukseen a) luottamuksesta ja psykologisesta turvallisuudesta tiimissä, b) toimivasta kommunikaatiosta tiimissä ja c) tiimin rakenteesta ja selkeydestä (mm. työnjako). Lisäksi osallistujia pyydettiin arvioimaan tiimivalmennusta. Myös valmentajat reflektoivat valmennuskertojen jälkeen sitä, miten hyvin valmennus oli onnistunut ja saavutettiinko sille asetetut tavoitteet.

Kerätyn aineiston valossa valmennus edisti etenkin yhteenkuuluvuudentunnetta tiimeissä. Erityisesti leikillisyys ja luontoavusteisuus saivat kiitosta samoin kuin valmentajien tapa työskennellä. Koska valmennus sijoittui pandemian vuoksi ajankohtaan, jolloin tiimien jäsenet olivat etätöissä, koettiin valmennus tärkeänä työtovereiden tapaamisen ja heihin tutustumisen mahdollistajana. Myös arkityöstä poikkeava toiminta miellyttävässä miljöössä koettiin virkistävänä ja voimauttavana.

Tiimien tavoitteiden selkeyttämisessä päästiin hieman eteenpäin, mutta tavoitetyöskentelyyn olisi tarvittu enemmän aikaa ja tiimien työskentelyä niiden parissa valmennuskertojen välillä. Myös silloin, jos tiimeissä on isompia haasteita liittyen esimerkiksi vuorovaikutukseen tai luottamukseen, muutaman kerran valmennus ei yksin riitä parantamaan tilannetta vaan se vaatisi toisenlaisen käsittely- ja etenemistavan.

Luonto- ja viherympäristöjä löytyy työpaikkojen läheisyydestä yleensä hyvin ja niiden käyttäminen työyhteisöjen kehittämiseen voi tuoda hyviä tuloksia. Miljöönä niillä on virkistävä ja hyvinvointia tuottava vaikutus ja yhdistämällä niiden käyttämiseen ratkaisukeskeinen työskentelytapa sekä mahdollisesti leikillisiä ja pelillisisä elementtejä voidaan lisätä positiivisia tunteita, yhteisöllisyyttä ja psykologisen turvallisuuden tunnetta työssä. Nämä taas toimivat pohjana esimerkiksi toimivalle ja tuottavalle tiimityölle.