Syrjästä osallisuuteen: Merijärven ja Himangan NEET-nuoret
Nyman, Maria (2021)
Nyman, Maria
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105179039
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105179039
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on tehty Merijärven ja Himangan NEET-nuorista ja sillä on selvitetty, minkälainen heidän elämänsä on ollut lapsuudesta tähän päivään ja miten asioiden olisi pitänyt olla, jotta he olisivat nyt osallisena omassa elämässään sekä yhteiskunnassa. Selvitys tehtiin pienen valikoidun joukon keskuudessa yksilöhaastattelun avulla, opinnäytetyössäni kehittämäni kohtaamistyökalun avulla.
Opinnäytetyössä keskitytään sosiaalisen vahvistamisen tärkeyteen sekä siihen, mitä haasteita nuorilla on lapsuus- ja kouluaikana ollut, mitkä ovat sitten vaikuttaneet myös nykyaikaan ja heidän tämän hetken elämäntilanteisiinsa. Esiin nousseita aiheita oli muun muassa arjen rytmi ja sen puuttuminen, neuropsykiatriset ominaisuudet, joihin nuoret eivät olleet saaneet tarvimaansa tukea, pitkät välimatkat ja sen vaikutus muun muassa kaverisuhteisiin. Myös koulukiusaaminen ja erilainen leiman / roolin saaminen kouluaikana oli jokaiselle haastatellulle tuttua. Nuorilla oli myös tunne, että heitä ei oltu kuultu tai nähty omana itsenään.
Pohdinta-luvussa annan työn aikana esiintulleita kehittämisehdotuksia. Kehittämisehdotukset ovat nousseet haastatteluista sekä työssä käytetystä teoriasta. Esiin nousi muun muassa koulunuorisotyön tärkeys. Koulussa olisi hyvä olla opettajien lisäksi myös muita aikuisia, jotka olisivat saatavilla ja kohtaisivat nuoret aitoina itsenään. Mielenterveyspalveluiden resursseja pitäisi myös selvästi lisätä, niin koulu- kuin täysi-ikäisille. Myös neuropsykiatrista osaamista kouluissa pitäisi vahvistaa, siitä hyötyisivät nepsy-nuorten lisäksi myös ne nuoret, joilla ei ole diagnoosia, mutta joilla on neuropsykiatrisia ominaisuuksia.
Jokainen nuori ansaitsee tulla kohdatuksi omana itsenään, ilman ennakkoluuloja.
Opinnäytetyössä keskitytään sosiaalisen vahvistamisen tärkeyteen sekä siihen, mitä haasteita nuorilla on lapsuus- ja kouluaikana ollut, mitkä ovat sitten vaikuttaneet myös nykyaikaan ja heidän tämän hetken elämäntilanteisiinsa. Esiin nousseita aiheita oli muun muassa arjen rytmi ja sen puuttuminen, neuropsykiatriset ominaisuudet, joihin nuoret eivät olleet saaneet tarvimaansa tukea, pitkät välimatkat ja sen vaikutus muun muassa kaverisuhteisiin. Myös koulukiusaaminen ja erilainen leiman / roolin saaminen kouluaikana oli jokaiselle haastatellulle tuttua. Nuorilla oli myös tunne, että heitä ei oltu kuultu tai nähty omana itsenään.
Pohdinta-luvussa annan työn aikana esiintulleita kehittämisehdotuksia. Kehittämisehdotukset ovat nousseet haastatteluista sekä työssä käytetystä teoriasta. Esiin nousi muun muassa koulunuorisotyön tärkeys. Koulussa olisi hyvä olla opettajien lisäksi myös muita aikuisia, jotka olisivat saatavilla ja kohtaisivat nuoret aitoina itsenään. Mielenterveyspalveluiden resursseja pitäisi myös selvästi lisätä, niin koulu- kuin täysi-ikäisille. Myös neuropsykiatrista osaamista kouluissa pitäisi vahvistaa, siitä hyötyisivät nepsy-nuorten lisäksi myös ne nuoret, joilla ei ole diagnoosia, mutta joilla on neuropsykiatrisia ominaisuuksia.
Jokainen nuori ansaitsee tulla kohdatuksi omana itsenään, ilman ennakkoluuloja.