Kaksoisrangaistavuuden kiellon merkitys oppilaitoksen kurinpitomenettelyssä
Markkula, Essi (2021)
Markkula, Essi
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052110278
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052110278
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on esittää perusteltu käsitys perusopetuslain 36 c §:n tulkintaan vaikuttavista seikoista erilaisia näkökulmia huomioiden, sekä esittää tätä lainkohdan tulkintaa koskeva suositus. Yksi työn lopputulemista on, ettei kyseisestä lainkohdasta ole olemassa yhtä virallista tulkintaa eikä ennakkotapauksia, joissa sitä olisi jouduttu soveltamaan. Tämän vuoksi työssä pohditaan erilaisin esimerkein koulun kurinpitorangaistuksen soveltuvuutta rikosoikeudelliseen seuraamukseen rinnastettavaksi kaksoisrangaistavuuden kiellon (ne bis in idem) näkökulmasta. Peruskoulun kurinpitorangaistuksiksi luetaan kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen, joita verrataan erilaisiin esimerkkeihin kotimaisessa ja kansainvälisessä oikeuskäytännössä.
Työn keskeinen laintulkintaan liittyvä johtopäätös on, että jos perusopetuslain kurinpitorangaistuksia tarkastellaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuonna 1976 laatimien kriteerien valossa, ei kumpaakaan niistä voida pitää sellaisina rangaistusluonteisina hallinnollisina seuraamuksia, jotka voisivat kaksoisrangaistavuuden kiellon vuoksi muodostaa esteen syytteen vireilläololle ja tuomioistuimen ratkaisulle. Perusopetuslain esitöissä ei olla perusteltu sitä, millä kriteereillä kurinpitorangaistus on aikanaan katsottu rinnasteiseksi rikosoikeudellisen seuraamuksen kanssa. Niinpä ei voida olla varmoja, että tällaisia perusteluja olisi lainkohtaa kirjoittaessa pohdittu. Yksi tutkimuksen merkittävistä havainnoista on se, että haastatellut syyttäjät pitivät koulun kurinpitorangaistusta esteenä syytteen nostamiselle.
Tätä opinnäytetyötä varten hankittiin tietoa myös asiantuntijahaastattelujen avulla. Rehtorien haastatteluissa ilmeni, etteivät he aloita kurinpitomenettelyä sellaista oppilasta vastaan ja sellaisesta teosta, josta on aloitettu poliisin esitutkinta. Rehtorit tuntevat lainsäädännöstä tulevan kaksoisrangaistavuuden kiellon, eivätkä halua kurinpitorangaistuksella hankaloittaa syyttäjän työtä. Osassa kouluista tehdään kuitenkin aina rikosilmoitus, kun koulun toimivallan alla tapahtuu oppilaan rikokseksi epäilty teko, jotta mahdollinen esitutkinta voidaan aloittaa. Kaikissa kouluissa kaikista tapauksista ei kuitenkaan ilmoiteta poliisille. Ottamatta kantaa juuri tähän työhön haastateltujen koulujen tilanteeseen työssä tuodaan yleisenä huomiona esiin se seikka, että lastensuojelulaki velvoittaa opetusviranomaista ilmoittamaan jokaisesta lievää pahoinpitelyä vakavammasta väkivallanteosta ja seksuaalirikostapauksesta poliisille.
Työn keskeinen laintulkintaan liittyvä johtopäätös on, että jos perusopetuslain kurinpitorangaistuksia tarkastellaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuonna 1976 laatimien kriteerien valossa, ei kumpaakaan niistä voida pitää sellaisina rangaistusluonteisina hallinnollisina seuraamuksia, jotka voisivat kaksoisrangaistavuuden kiellon vuoksi muodostaa esteen syytteen vireilläololle ja tuomioistuimen ratkaisulle. Perusopetuslain esitöissä ei olla perusteltu sitä, millä kriteereillä kurinpitorangaistus on aikanaan katsottu rinnasteiseksi rikosoikeudellisen seuraamuksen kanssa. Niinpä ei voida olla varmoja, että tällaisia perusteluja olisi lainkohtaa kirjoittaessa pohdittu. Yksi tutkimuksen merkittävistä havainnoista on se, että haastatellut syyttäjät pitivät koulun kurinpitorangaistusta esteenä syytteen nostamiselle.
Tätä opinnäytetyötä varten hankittiin tietoa myös asiantuntijahaastattelujen avulla. Rehtorien haastatteluissa ilmeni, etteivät he aloita kurinpitomenettelyä sellaista oppilasta vastaan ja sellaisesta teosta, josta on aloitettu poliisin esitutkinta. Rehtorit tuntevat lainsäädännöstä tulevan kaksoisrangaistavuuden kiellon, eivätkä halua kurinpitorangaistuksella hankaloittaa syyttäjän työtä. Osassa kouluista tehdään kuitenkin aina rikosilmoitus, kun koulun toimivallan alla tapahtuu oppilaan rikokseksi epäilty teko, jotta mahdollinen esitutkinta voidaan aloittaa. Kaikissa kouluissa kaikista tapauksista ei kuitenkaan ilmoiteta poliisille. Ottamatta kantaa juuri tähän työhön haastateltujen koulujen tilanteeseen työssä tuodaan yleisenä huomiona esiin se seikka, että lastensuojelulaki velvoittaa opetusviranomaista ilmoittamaan jokaisesta lievää pahoinpitelyä vakavammasta väkivallanteosta ja seksuaalirikostapauksesta poliisille.