DNA:n uusi rooli rikostutkimuksessa : rikostekninen DNA-fenotyypitys
Sirén, Ilari (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060313950
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060313950
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä esitellään rikostekninen DNA-fenotyypitys ja sen yleisimmät käyttötarkoitukset. Rikostekninen DNA-fenotyypitys on joukko menetelmiä, jotka pyrkivät mallintamaan tuntemattoman rikoksentekijän ulkonäköä DNA-näytteen avulla. FDP-tekniikat pyrkivät täydentämään rikostutkimuksessa käytettävää DNA-profilointia, joka perustuu vertailevaan DNA-tutkimukseen.
DNA-fenotyypityksellä voidaan selvittää henkilön ulkoisia piirteitä, kuten ihon, hiusten ja silmien väri, kronologinen ikä sekä biomaantieteellinen alkuperä. Nämä tiedot voisivat sitten toimia rikostutkintaa ohjaavina apuvälineinä ja auttaa esimerkiksi rajaamaan epäiltyjen joukkoa. DNA-fenotyypityksellä saatua tietoa ei kuitenkaan voida ainakaan vielä käyttää näyttönä oikeudessa.
Kuten kaikki ihmisen DNA-tutkimus, myös DNA-fenotyypitys tuo mukanaan joukon eettisiä kysymyksiä. Huolena voi olla tutkintaan liittymättömän tiedon, kuten perinnöllisten sairauksien paljastu-minen. Nykyisellään FDP-tekniikat perustuvat kuitenkin hyvin spesifeihin menetelmiin, eikä niillä saada esiin muuta kuin ennalta rajattua tietoa.
Suurimpana ongelmana tällä hetkellä ovatkin puutteellinen lainsäädäntö FDP-tekniikoita koskien sekä tulosten tulkinta. Luomalla rajattu koeasetelma ja tulosten käsittely voidaan FDP-tutkimukset kohdentaa vain ennalta sovittuihin rikostutkimuksellisesti merkittäviin ominaisuuksiin. FDP-tekniikat voidaan ottaa turvallisesti poliisiorganisaatioiden käyttöön kehittyneissä oikeusvaltioissa rikostutkijan, syyttäjän ja tuomarin hahmottaessa eri menetelmien tuottaman tiedon samalla tavalla, sekä selkeän säätelyn ja lainopillisen työn avulla.
DNA-fenotyypityksellä voidaan selvittää henkilön ulkoisia piirteitä, kuten ihon, hiusten ja silmien väri, kronologinen ikä sekä biomaantieteellinen alkuperä. Nämä tiedot voisivat sitten toimia rikostutkintaa ohjaavina apuvälineinä ja auttaa esimerkiksi rajaamaan epäiltyjen joukkoa. DNA-fenotyypityksellä saatua tietoa ei kuitenkaan voida ainakaan vielä käyttää näyttönä oikeudessa.
Kuten kaikki ihmisen DNA-tutkimus, myös DNA-fenotyypitys tuo mukanaan joukon eettisiä kysymyksiä. Huolena voi olla tutkintaan liittymättömän tiedon, kuten perinnöllisten sairauksien paljastu-minen. Nykyisellään FDP-tekniikat perustuvat kuitenkin hyvin spesifeihin menetelmiin, eikä niillä saada esiin muuta kuin ennalta rajattua tietoa.
Suurimpana ongelmana tällä hetkellä ovatkin puutteellinen lainsäädäntö FDP-tekniikoita koskien sekä tulosten tulkinta. Luomalla rajattu koeasetelma ja tulosten käsittely voidaan FDP-tutkimukset kohdentaa vain ennalta sovittuihin rikostutkimuksellisesti merkittäviin ominaisuuksiin. FDP-tekniikat voidaan ottaa turvallisesti poliisiorganisaatioiden käyttöön kehittyneissä oikeusvaltioissa rikostutkijan, syyttäjän ja tuomarin hahmottaessa eri menetelmien tuottaman tiedon samalla tavalla, sekä selkeän säätelyn ja lainopillisen työn avulla.