Poliisiopiskelijan minäpystyvyys ja sen yhteys oppimiseen

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee poliisiopiskelijan ja myöhemmässä opintovaiheessa olevan nuoremman konstaapelin minäpystyvyyttä sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada selville, mitkä seikat vaikuttavat poliisiopiskelijan minäpystyvyyteen ja kuinka nämä heijastuvat asioiden oppimiseen ja oppimismotivaatioon. Tutkimuksessa pohditaan erityisesti sitä, miten lisääntynyt etäopiskelu ja käytännön harjoituksien muuttaminen koronavirusrajoitusten mukaisiksi on vaikuttanut edellä mainittuihin kysymyksiin.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu minäpystyvyyttä ja siihen läheisesti liittyvistä käsitteistä, kuten kollektiivisesta pystyvyydestä ja yksilön minäkäsityksestä kertovasta teoriasta. Lisäksi viitekehykseen kuuluvat käsitteet yksilön itsearvostuksesta, itseluottamuksesta sekä oppimismotivaatiosta.

Tämä opinnäytetyö on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty suorittamalla teemahaastattelut kuudelle Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijalle, jotka olivat vuosikursseilta amk20193 ja amk20194. Haastateltavat opiskelijat olivat tutkimuksen aikana työharjoittelussa nuoremman konstaapelin virassa eri puolilla Suomea. Kaikki haastateltavat esiintyvät tutkimuksessa anonyymisti.

Haastatellut poliisiopiskelijat toivat esille monia seikkoja, jotka he kokivat vaikuttaneen minäpystyvyyteen sekä positiivisesti että negatiivisesti. Toiminnallisten harjoitusten toistojen puute ja niiden typistäminen koronaviruksen vuoksi oli opintojen aikana keskeisin minäpystyvyyttä heikentävä tekijä. Lisäksi jokaisen haastateltavan mielestä etäopinnot koettiin minäpystyvyyden kannalta huonoiksi asioiksi. Sekä harjoitusten typistämisen, että etäopintojen todettiin lisäävän epävarmuutta omasta osaamisesta ennen työharjoitteluun lähtemistä. Minäpystyvyyttä kehittäviksi seikoiksi nousivat onnistumiskokemukset ja niistä saatu kannustava palaute esimerkiksi harjoittelulaitoksen tutkinnanjohtajalta.