"En ole vasikka": Kanta-Seinäjoen 9.-luokkalaisten kokema ja kertoma fyysinen väkivalta koulussa ja koulumatkoilla.

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kuinka paljon ja minkälaista fyysistä väkivaltaa nuoret kokevat koulussa ja koulumatkoilla. Tavoitteena oli myös selvittää kenelle oppilaat ovat mahdollisesta väkivaltakokemuksestaan kertoneet ja kuinka he kokevat asiasta kertomisen poliisille. Rajaamisen vuoksi työ keskittyi Kanta-Seinäjoen yläkoulujen 9.-luokkalaisiin ja kyselyyn vastaajia oli kaiken kaikkiaan kolmesta yläkoulusta noin 259 (vastausprosentin muodostuessa 56:een).

Opinnäytetyön avulla saatiin käsitys väkivallan yleisyydestä ja se lisäsi tietoisuutta mahdollisesti myös piilossa tapahtuvasta väkivallasta. Opinnäytetyö myös kartoitti vastauksia siihen, miksi nuoret eivät puhu väkivaltakokemuksistaan aikuisille tai miten poliisiin suhtaudutaan mahdollisen väkivaltatapahtuman kohdatessa.

Teoreettinen viitekehys rakentui kouluympäristöä koskevasta lainsäädännöstä, koulukiusaamiseen ja fyysiseen väkivaltaan liittyvästä materiaalista sekä nuoren kehitykseen ja rikosoikeudelliseen vastuuseen liittyvästä teoriatiedosta. Opinnäytetyössä pohdittiin myös, miksi nuorten kokema väkivalta on suurelta osin piilorikollisuutta. Opinnäytetyöhön liittyvä määrällinen tutkimus toteutettiin Webropol-kyselytyökalun avulla ja tilastotieto havainnollistettiin erilaisiin kaavioihin.

Kyselytutkimuksen mukaan kaikista vastaajista noin 13 % oli kokenut fyysistä väkivaltaa viimeisen vuoden aikana koulussa tai koulumatkoilla, joista valtaosa harvoin (n .11 %). Väkivaltatapahtumasta kerrottiin lähinnä ystävälle, joskus myös vanhemmille (noin 40 %), mutta koulun ulkopuoliselle viranomaistaholle (esimerkiksi poliisille) ei ollut kertonut kukaan. Suurin osa kyselyyn vastanneista nuorista koki silti luottavansa poliisin apuun mahdollisen väkivaltatilanteen sattuessa.