Eläinsuojelurikokset Oulun poliisilaitoksen kenttäjohtoalueilla
Nikupaavo-Hämeenaho, Noora; Toppinen, Susanna (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120924827
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120924827
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, onko Oulun poliisilaitoksen alueella tarvetta erilliselle eläinsuojelurikoksiin perehtyneelle tutkijalle tai tutkijatiimille. Aihe on ajankohtainen, sillä esimerkiksi Helsingin poliisilaitokselle on perustettu oma eläinsuojelurikoksiin perehtynyt tutkintalinja. Halusimme tutkimuksellamme tuoda esille Oulun tilannetta eläinsuojelurikosten osalta.
Opinnäytetyömme keskeisenä teoriana toimii eläinsuojelulaki sekä rikoslain eläinsuojelurikokset. Työ on laadullinen tutkimus, jossa aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua kyselylomaketta. Kysely lähettiin jokaiselle Oulun kenttäjohtoalueen tutkintatiimissä työskenteleville henkilöille, joilla oli riittävä asiantuntijuus vastata kyselyymme. Lisäksi kyselyymme vastasi valvontaeläinlääkäri sekä eläinsuojeluneuvoja tuoden omaan näkemyksensä asiaan. Aineiston analyysissä on käytetty myös kvantitatiivista menetelmää eläinsuojelurikosten määrällisessä osiossa vastaamaan kysymykseen, kuinka paljon eläinsuojelurikoksia on Oulun kenttäjohtoaleilla.
Tutkimuksemme mukaan Oulun poliisilaitoksen alueella eläinsuojelurikosten määrä vaihteli vuosittain, mutta selkeää kasvua tai laskua ei ollut nähtävissä 20 vuoden ajalta. Eläinsuojelurikosten osalta oli nähtävissä vuosien aikana eniten perusmuotoisia eläinsuojelurikoksia. Rikokset kohdistuivat tuotanto ja kotieläimiin luonnonvaraisten eläinten ollessa selkeästi vähemmistössä. Kyselyissä tuli ilmi, että suurin osa koki tarpeen erilliselle eläinsuojelurikoksiin perehtyneelle tutkijalle. Hajontaa tuli siitä, että olisiko hyvä, että joka laitoksella olisi oma yksi tutkija vai olisiko näiden rikosten tutkinta keskitetty yhdelle laitokselle. Kaikkinensa vastauksissa tuli ilmi koulutuksen lisäämisen tarve sekä viranomaisyhteistyö muiden eläinsuojeluviranomaisten kanssa.
Opinnäytetyömme keskeisenä teoriana toimii eläinsuojelulaki sekä rikoslain eläinsuojelurikokset. Työ on laadullinen tutkimus, jossa aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua kyselylomaketta. Kysely lähettiin jokaiselle Oulun kenttäjohtoalueen tutkintatiimissä työskenteleville henkilöille, joilla oli riittävä asiantuntijuus vastata kyselyymme. Lisäksi kyselyymme vastasi valvontaeläinlääkäri sekä eläinsuojeluneuvoja tuoden omaan näkemyksensä asiaan. Aineiston analyysissä on käytetty myös kvantitatiivista menetelmää eläinsuojelurikosten määrällisessä osiossa vastaamaan kysymykseen, kuinka paljon eläinsuojelurikoksia on Oulun kenttäjohtoaleilla.
Tutkimuksemme mukaan Oulun poliisilaitoksen alueella eläinsuojelurikosten määrä vaihteli vuosittain, mutta selkeää kasvua tai laskua ei ollut nähtävissä 20 vuoden ajalta. Eläinsuojelurikosten osalta oli nähtävissä vuosien aikana eniten perusmuotoisia eläinsuojelurikoksia. Rikokset kohdistuivat tuotanto ja kotieläimiin luonnonvaraisten eläinten ollessa selkeästi vähemmistössä. Kyselyissä tuli ilmi, että suurin osa koki tarpeen erilliselle eläinsuojelurikoksiin perehtyneelle tutkijalle. Hajontaa tuli siitä, että olisiko hyvä, että joka laitoksella olisi oma yksi tutkija vai olisiko näiden rikosten tutkinta keskitetty yhdelle laitokselle. Kaikkinensa vastauksissa tuli ilmi koulutuksen lisäämisen tarve sekä viranomaisyhteistyö muiden eläinsuojeluviranomaisten kanssa.