Lapsen edun tapauskohtainen arviointi poliisitehtävillä.

Abstract

Poliisin tehtävillään saamat tiedot ja tekemät havainnot lapsen elämään vaikuttavista olosuhteista ja lapsen lähipiirin henkilöistä ovat lastensuojeluviranomaiselle arvokasta tietoa. Poliisi on yksi niistä viranomaisista, jolle lastensuojelulaki määrää velvollisuuden lastensuojeluilmoituksen tekoon.

Tämä opinnäytetyö käsittelee lapsen edun tapauskohtaista arviointia poliisitehtävillä. Se opastaa havaitsemaan poliisitehtävän ulkokehältä ne näkymättömät lapset joiden etuun tehtävän tapahtumat tai ihmiset voivat vaikuttaa haitallisesti. Lapsen edun tapauskohtainen arviointi on ajattelumalli, jota voi soveltaa kaikilla poliisitehtävillä. Näkymättömän lapsen saattaminen näkyväksi voi olla yksittäisen lapsen kannalta erittäin merkittävää.

Lapsen edun ensisijaisuutta viranomaistoiminnassa edellytetään YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa. Lapsen etu ja oikeudet eivät silti toteudu riittävästi lainsäädännössämme, viranomaistyössä ja tuomioistuimissa, kuten YK:n Lapsen oikeuksien komitea raportissaan vuonna 2011 on Suomelle huomauttanut.

Lapsen edun käsitteen ja nykyaikaisen lastensuojelun viranomaistoiminnan ymmärtäminen auttaa näkemään lapsen suojelun erityisyyden ja mahdollisuudet. Avaan opinnäytetyössäni lastensuojelun termejä ja prosesseja, sekä esittelen käytännönläheisin esimerkein tapauskohtaisen lapsen edun arvioinnin merkitystä ja käyttöä poliisin työtehtävillä. Työ sisältää myös tiiviin kenttäohjeen lapsen edun huomioimisesta järjestyspoliisin työssä.