Omin sanoin - nuorten omaehtoisesta harrastusosaamisesta

Abstract

Omaehtoinen osaaminen on mielenkiintoinen termi, joka koskettaa kaikkia jokapäiväisessä elämässä. Se on koulujen, työpaikkojen, ja organisaatioiden ulkopuolella syntyvää osaamista, ja erityisesti sitä voi saada harrastuksissa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten nuoret, eli alle 29-vuotiaat, tunnistavat omaa osaamistaan ja millä tavalla heitä sekä nuorisoalan ammattilaisia voisi auttaa tunnistamaan sitä paremmin. Työn tilaajana toimi Osaamiskeskus Kentauri.

Opinnäytetyössä käytetään kolmea tutkimusmenetelmää: työpajaa, haastatteluja, ja verkkokyselyä. Käytetyt menetelmät ovat sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia, eli siinä hyödynnetään menetelmätriangulaatiota.

Tuloksista kävi ilmi se, että nuoret osaavat kyllä sanoittaa omaa osaamistaan, mutta ovat epävarmoja siitä, miten tällaista osaamista voi hyödyntää. Omaehtoisia harrastuksia on monenlaisia ja ne ovat hyvin tärkeitä nuorille, mutta niitä ei pidetä aivan samassa arvossa järjestöharrastusten ja muiden ”virallisten” harrastusten kanssa, ja tämä sai nuoretkin epävarmoiksi kerryttämästään osaamisesta. Omaehtoinen harrastaminen on nuorille melko suureksi osaksi helppoa, mutta lisäapu järjestöiltä ja kaupungilta auttaisi paljon siinä, että se onnistuisi entistä sujuvammin.

Opinnäytetyön lopussa annoin ehdotuksia siitä, kuinka nuorisoalan ammattilaiset ja muut nuorten kanssa toimivat voisivat auttaa nuoria tunnistamaan omaa osaamistaan ja hyödyntämään osaamisen tunnistamista omassa työssään.

The objective of this study was to collect information on the independent and unorganized hobbies of young people and how those can be an effective way of informal learning. Independent and unorganized hobbies do not have instructors or set times and places for them, which is why it may be harder to recognize them as “real hobbies”. They are increasing in popularity, yet often people do not recognize the competence that is gained through them. The study was commissioned by The Youth Work Centre of Expertise Kentauri.

The methods applied were an online survey, a workshop, and interviews of four young people. The data were analyzed using both qualitative and quantitative methods. The aim was to get young people’s perspectives on their own competence, thus the title, “in their own words”.

The results revealed that respondents could name the competence gained through their hobbies but found it harder to find any use for those skills. Independent and unorganized hobbies were found to be more accessible to everyone than those led by organizations, but there are obstacles to enjoying those hobbies as well, including monetary problems or lack of appropriate space to enjoy those hobbies. The results show that these hobbies are an important part of young people’s lives and increase their mental wellbeing.

At the end of the thesis, I discussed possibilities to help young people recognize their own competence and suggested ways for Kentauri to make use of these results.