Ekologisesti kestävän elokuvan tuotantosuunnitelma
Hatakka, Maria (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121526041
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121526041
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia Linna Art House ry:lle ekologisesti kestävän elokuvan tuotantosuunnitelma. Tuotantosuunnitelmaa hyödynnetään kokopitkän Vapaa Pudotus -elokuvan tuotannon suunnittelussa ja toteutuksessa, sekä myöhemmissä tuotannoissa tuotantomallina. Tuotantosuunnitelma on tarkoitettu yleishyödylliseksi, jotta muutkin tuotannot voivat mallintaa sitä omien projektiensa käyttöön.
Opinnäytetyö käsittelee ekologisesti kestävän elokuvan tuotantoa tuottajan näkökulmasta. Hiilijalanjäljen pienentäminen on vahvasti sidoksissa ekologisuuteen. Elokuvatuotannossa sellaisissa tuotannon osissa, kuten liikkuminen ja logistiikka, ruokahuolto, jätteiden kierrätys, puvustus, maskeeraus, lavastus, rekvisiitta ja kuvauspaikat, voidaan hiilijalanjälki ottaa huomioon. Jotta elokuvan voi toteuttaa mahdollisimman ilmasto- ja ympäristöystävällisesti, avainasemassa on hyvä ennakkosuunnittelu ja systemaattinen hiilijalanjäljen seuranta.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä. Saatavilla olevista kirjallisista lähteistä, suomalaisesta Ekosetti-oppaasta ja yhdysvaltalaisesta Green Production Guide -oppaasta suoritettiin dokumenttianalyysi, jossa tutkittiin ja vertailtiin aineiston ohjeistusta saavuttaa kestävä elokuvatuotanto. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin ekologisesti tuotetun elokuvan tuottajaa Jani Tiihosta. Testiksi tuotettiin Vapaa Pudotus -elokuvalle niin kutsuttu Demo-tuotanto. Demo-tuotannon aikana havainnoitiin, miten työryhmä osallistui ekologisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkimustuloksia soveltamalla ja kirjallisuutta tukena hyödyntäen kehittämistyön tuloksena laadittiin ekologisesti kestävän elokuvan tuotantosuunnitelma. Tuotantosuunnitelma ohjaa ottamaan oikeat asiat ekologisuuden kannalta huomioon jo suunnitteluvaiheessa, jotta käytännön toteutus onnistuisi varmemmin.
Audiovisuaalinen ala on Suomessa vielä verrattain jäljessä kestävyysasioissa muuhun maailmaan verrattuna. Koska elokuvatuotannot ovat yhä riippuvaisia rahoittajista, seuraava askel olisi sisällyttää ekologisuus osaksi rahoituksen myöntämiskriteerejä ja näin ollen havahduttaa alaa toimimaan. Suomessa ei toistaiseksi ole käytössä audiovisuaaliselle alalle spesifioitua hiilijalanjälkilaskuria, mikä helpottaisi kestävyystoimien suunnittelua, seurantaa ja sen raportointia.
Opinnäytetyö käsittelee ekologisesti kestävän elokuvan tuotantoa tuottajan näkökulmasta. Hiilijalanjäljen pienentäminen on vahvasti sidoksissa ekologisuuteen. Elokuvatuotannossa sellaisissa tuotannon osissa, kuten liikkuminen ja logistiikka, ruokahuolto, jätteiden kierrätys, puvustus, maskeeraus, lavastus, rekvisiitta ja kuvauspaikat, voidaan hiilijalanjälki ottaa huomioon. Jotta elokuvan voi toteuttaa mahdollisimman ilmasto- ja ympäristöystävällisesti, avainasemassa on hyvä ennakkosuunnittelu ja systemaattinen hiilijalanjäljen seuranta.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä. Saatavilla olevista kirjallisista lähteistä, suomalaisesta Ekosetti-oppaasta ja yhdysvaltalaisesta Green Production Guide -oppaasta suoritettiin dokumenttianalyysi, jossa tutkittiin ja vertailtiin aineiston ohjeistusta saavuttaa kestävä elokuvatuotanto. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin ekologisesti tuotetun elokuvan tuottajaa Jani Tiihosta. Testiksi tuotettiin Vapaa Pudotus -elokuvalle niin kutsuttu Demo-tuotanto. Demo-tuotannon aikana havainnoitiin, miten työryhmä osallistui ekologisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkimustuloksia soveltamalla ja kirjallisuutta tukena hyödyntäen kehittämistyön tuloksena laadittiin ekologisesti kestävän elokuvan tuotantosuunnitelma. Tuotantosuunnitelma ohjaa ottamaan oikeat asiat ekologisuuden kannalta huomioon jo suunnitteluvaiheessa, jotta käytännön toteutus onnistuisi varmemmin.
Audiovisuaalinen ala on Suomessa vielä verrattain jäljessä kestävyysasioissa muuhun maailmaan verrattuna. Koska elokuvatuotannot ovat yhä riippuvaisia rahoittajista, seuraava askel olisi sisällyttää ekologisuus osaksi rahoituksen myöntämiskriteerejä ja näin ollen havahduttaa alaa toimimaan. Suomessa ei toistaiseksi ole käytössä audiovisuaaliselle alalle spesifioitua hiilijalanjälkilaskuria, mikä helpottaisi kestävyystoimien suunnittelua, seurantaa ja sen raportointia.