Kuuleeko kukaan - lasten osallisuus katulapsityössä Keniassa : Case Study ICC (Interim Care Centre for Street Children)
Waitara, Suvi (2009)
Waitara, Suvi
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2009
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912016672
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912016672
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin laadullisena tutkimuksena ja se käsittelee lasten osallisuutta katulapsityössä Keniassa. Erityistarkastelun kohteena on Action for Children in Conflict -järjestön Thikan kaupungissa ylläpitämä katulasten kuntoutuskeskus ICC (Interim Care Centre for Street Children). Tutkimusta varten tehdyt puolistrukturoidut teemahaastattelut tehtiin keskuksessa. Opinnäytetyötä varten haastateltiin viittä keskuksessa asuvaa poikaa, kahta 17-vuotiasta keskuksesta jo lähtenyttä lukiolaispoikaa sekä kahta keskuksen työntekijää. Taustatiedon keräämiseksi luettiin katulapsiin ja lasten osallisuuteen liittyvää kirjallisuutta sekä aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Lisäksi käytettiin osallistuvaa havainnointia 2,5 kuukauden ajan. Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa katulasten osallisuutta ja selventää, mitä lasten osallisuus tarkoittaa katulapsityössä ja mitkä käytännöt ja rakenteet joko estävät tai rohkaisevat siihen. Opinnäytetyöstä on hyötyä kaikille katulapsista kiinnostuneille sekä järjestöille, jotka tekevät katulapsityötä Keniassa tai suunnittelevat sen aloitusta. Tutkimus valottaa katulasten elinoloja ja selviytymistapoja ja kuvaa yleisempiä katulapsityön muotoja ja katulapsityöhön liittyviä ongelmia sekä toimia, jotka lisäisivät lasten osallisuutta. Tällä hetkellä katulapset eivät useinkaan saa ääntänsä kuuluviin ja ovat lähes aina toiminnan kohteina sen sijaan, että vaikuttaisivat toiminnan laatuun ja päämääriin. Lasten osallisuus nähdään entistä tärkeämpänä maailmanlaajuisesti ja katulapsien osallisuus voisi johtaa laadukkaampiin projekteihin ja ohjelmiin. Tällä hetkellä katulapsien määrä lisääntyy, vaikka katulapsityötä on tehty Keniassa jo 1970-luvulta asti. Osallistamiseen itsessään liittyy myös riskejä, jotka olisi kartoitettava ja tehtävä näkyviksi toimintaa suunniteltaessa niin, että osallistumisen edut olisivat lasten kannalta suuremmat kuin mahdolliset haitat.