Supersunnuntaista superisosia? : Vaara-Karjalan seurakunnan uudistetun isoskoulutusmuodon arviointia ja kehittämistä nuorten osallisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen valossa
Eskelinen, Jenni (2013)
Eskelinen, Jenni
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2013
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013102916407
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013102916407
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on arvioida ja kehittää Vaara-Karjalan seurakunnan Supersunnuntai-isoskoulutusmuotoa nuorten osallisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen näkökulmasta. Supersunnuntai-isoskoulutus suunniteltiin ja toteutettiin syksystä 2012 kevääseen 2013. Koulutusmuoto oli tilaajaorganisaatiolle uusi esimerkiksi toteuttamalla koulutusta sekä ensimmäisen että toisen vuoden isosille. Lisäksi koulutusmuotoa suunnitellessa nuorten osallisuus ja sosiaalinen vahvistaminen olivat jo taustatekijöitä. Supersunnuntain kantavana ajatuksena oli viikkomessun sisällyttäminen koulutukseen, nuorten bänditoiminnan mahdollistaminen koulutuksessa sekä ohjaustilanteiden käytännön harjoittelu yhdistämällä rippikoulupäivät ja isoskoulutus keväällä yhdeksi isoksi supersunnuntaiksi.
Opinnäytetyö on tutkimuksellinen ja se edustaa sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista työotetta. Tutkimustehtävät opinnäytetyössäni ovat ”Kuinka uusi isoskoulutusmuoto on onnistunut nuorten osallisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen näkökulmasta?” sekä ”Kuinka kehittää isoskoulutusta osallisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen näkökulmasta?” Olen selvittänyt nuorten osallisuuden kokemuksia ja sosiaalisen vahvistamisen välittymistä tekemällä sekä rippikoululaisille että isosnuorille kyselyt. Nämä kyselyt toteutin Webropol-ohjelmalla. Rippikoululaisilta keräsin aineistoa kuitenkin paperisella kyselylomakkeella. Kyselyjä varten keräsin tietoa toteuttamalla Learning cafe –palautehetken isosille.
Isostoiminta on suomalainen vientituote. Siihen osallistuu vuosittain ainakin 16 000 nuorta. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan jopa 27 000 nuorta aloittaa isoskoulutuksen vuosittain. Isostoiminnan ympärille on perustettu myös isosten oma yhdistys. Aiheen ajankohtaisuudesta kertoo myös se, että isostoiminnasta tehdään parhaillaan väitöstutkimusta. Vaikka kyseessä onkin seurakunnan toiminta, joka ei työalueena ole varsinaisesti yhteisöpedagogien kentällä, ovat isoskoulutuksen aihealueet hyvin lähellä yhteisöpedagogien osaamisaluetta. Isoskoulutuksessa koulutetaan joukko nuoria ohjaamaan ryhmiä, kohtamaamaan erilaisia ihmisiä sekä vahvistetaan vuorovaikutustaitoja. Nuorten elämää ja henkistä kasvua saatetaan olla tukemassa jopa neljä vuotta isoskoulutuksen myötä. Nuoret saattavat muodostaa hyvinkin merkityksellisen yhteisön ja löytää oman paikkansa siitä. Toisin sanoen isoskoulutus on vahvasti osallisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen tematiikassa kiinni.
Tämän opinnäytetyön on tarkoitus olla työkaluna Vaara-Karjalan seurakunnalle, kun he suunnittelevat ja toteuttavat isoskoulutusta jatkossa. Työ toivoakseni myös osoittaa, miksi osallisuutta ja sosiaalista vahvistamista kannattaa isoskoulutuksessa järjestelmällisesti pyrkiä toteuttamaan. Hyöty on kyselyiden tulosten pohjalta molemminpuolinen sekä seurakunnalle ja isostoiminnan järjestäjälle että koulutukseen osallistuvalle nuorelle. Toivon, että opinnäytetyön tuloksista voisi olla hyötyä ja apua myös muille seurakunnille heidän suunnitellessa omaa isoskoulutustaan. Itse tulen käyttämään tätä työtä pohjana vielä omissa opinnoissani suoritettavassa projektityössä.
Opinnäytetyö on tutkimuksellinen ja se edustaa sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista työotetta. Tutkimustehtävät opinnäytetyössäni ovat ”Kuinka uusi isoskoulutusmuoto on onnistunut nuorten osallisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen näkökulmasta?” sekä ”Kuinka kehittää isoskoulutusta osallisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen näkökulmasta?” Olen selvittänyt nuorten osallisuuden kokemuksia ja sosiaalisen vahvistamisen välittymistä tekemällä sekä rippikoululaisille että isosnuorille kyselyt. Nämä kyselyt toteutin Webropol-ohjelmalla. Rippikoululaisilta keräsin aineistoa kuitenkin paperisella kyselylomakkeella. Kyselyjä varten keräsin tietoa toteuttamalla Learning cafe –palautehetken isosille.
Isostoiminta on suomalainen vientituote. Siihen osallistuu vuosittain ainakin 16 000 nuorta. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan jopa 27 000 nuorta aloittaa isoskoulutuksen vuosittain. Isostoiminnan ympärille on perustettu myös isosten oma yhdistys. Aiheen ajankohtaisuudesta kertoo myös se, että isostoiminnasta tehdään parhaillaan väitöstutkimusta. Vaikka kyseessä onkin seurakunnan toiminta, joka ei työalueena ole varsinaisesti yhteisöpedagogien kentällä, ovat isoskoulutuksen aihealueet hyvin lähellä yhteisöpedagogien osaamisaluetta. Isoskoulutuksessa koulutetaan joukko nuoria ohjaamaan ryhmiä, kohtamaamaan erilaisia ihmisiä sekä vahvistetaan vuorovaikutustaitoja. Nuorten elämää ja henkistä kasvua saatetaan olla tukemassa jopa neljä vuotta isoskoulutuksen myötä. Nuoret saattavat muodostaa hyvinkin merkityksellisen yhteisön ja löytää oman paikkansa siitä. Toisin sanoen isoskoulutus on vahvasti osallisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen tematiikassa kiinni.
Tämän opinnäytetyön on tarkoitus olla työkaluna Vaara-Karjalan seurakunnalle, kun he suunnittelevat ja toteuttavat isoskoulutusta jatkossa. Työ toivoakseni myös osoittaa, miksi osallisuutta ja sosiaalista vahvistamista kannattaa isoskoulutuksessa järjestelmällisesti pyrkiä toteuttamaan. Hyöty on kyselyiden tulosten pohjalta molemminpuolinen sekä seurakunnalle ja isostoiminnan järjestäjälle että koulutukseen osallistuvalle nuorelle. Toivon, että opinnäytetyön tuloksista voisi olla hyötyä ja apua myös muille seurakunnille heidän suunnitellessa omaa isoskoulutustaan. Itse tulen käyttämään tätä työtä pohjana vielä omissa opinnoissani suoritettavassa projektityössä.