Joukkoistamisen merkitys kulttuuritapahtuman tuotteistamisessa : Luovuutta Valtakunnalliseen Majanrakennuskilpailuun

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja tuotteistaa joukkoistamalla lasten Valtakunnallinen Majanrakennuskilpailu monipuolisemmaksi tapahtumakokonaisuudeksi. Valtakunnallinen Majanrakennuskilpailu on osittain internetissä järjestettävä lasten kulttuuritapahtuma, jonka toivotaan olevan kaikkien suomalaisten lasten saavutettavissa. Opinnäytetyön tavoitteena on myös kehittää kulttuurituottajan kykyä arvioida joukkoistamisen kannattavuutta kulttuuritapahtuman sisällöntuotannossa.

Työn tilaajana toimii Suomen Nuorisoseurat ry. Valtakunnallinen Majanrakennuskilpailu on järjestetty kolme kertaa osana Lapset äänessä -hanketta, jota hallinnoi Suomen Nuorisoseurat ry. Tapahtuma halutaan tuotteistaa tapahtumakokonaisuudeksi, joka pystytään luovuttamaan uudelle järjestävälle organisaatiolle hankkeen päätyttyä.

Kehittämistyössä käytettiin menetelminä joukkoistamista, benchmarkingia ja kyselyä. Kehittämistyöhön osallistui lasten ja nuorten harrastusryhmiä, joita joukkoistettiin ohjaajien johdolla. Joukkoistamisessa käytettiin yhteistoiminnallisina kehittämismenetelminä 8x8-menetelmää ja aivoriihtä. Valtakunnallisen Majanrakennuskilpailun tapauksessa lasten joukkoistamisessa tuli huomioida myös eettiset ja pedagogiset näkökulmat. Joukkoistamisen tulosten pohjalta syntyi päivitetty materiaalipaketti Valtakunnalliselle Majanrakennuskilpailulle, joka sisältää tuotantoprosessin ja työvaiheiden kuvaukset.

Kehittämishankkeen aikana ilmeni, että joukkoistaminen nähdään kulttuurialalla mahdollisuutena, jota ei ole paljoa hyödynnetty. Kysely osoitti, että kulttuurituottajat eivät luota täysin omaan osaamiseensa joukkoistamisen ohjaajina. He uskovat, että joukkoistamisen avulla on mahdollisuus hyödyntää sellaista asiantuntijuutta, jota ei tuotantotiimistä löydy. Tuloksista ilmeni, että kulttuurituottajat pitävät joukkoistamiseen käytettyä aikaa pidettiin helposti liian suurena riskinä sisällöllisen hyödyn suhteen. Joukkoistamisen haasteet ja mahdollisuus kulttuurituotannossa koottiin keinulautamalliksi.

The purpose of this thesis is to develop and brand Valtakunnallinen Majanrakennuskilpailu (The National Hovel-building Competition) into a more versatile event entity. Valtakunnallinen Majanrakennuskilpailu is an event, partly produced on the internet, in order for it to be available to all the children in Finland. As an additional purpose, the thesis is meant to develop the ability of the author as a producer of cultural events, to make him to more apt to determine the usefulness of crowdsourcing in design of the contents of a cultural event.

This thesis was commissioned by Suomen Nuorisoseurat ry (Finnish Youth Association). Valtakunnallinen Majanrakennuskilpailu has been organized three times as a part of Lapset äänessä-project (Children Getting Their Voices Heard), which was governed by Suomen Nuorisoseurat ry. The governing organization wanted to brand the event, for it to be more easily given to the next organization to be taken care for, when the ongoing project ended.

Questionnaires, benchmarking and crowdsourcing were used as methods in the development work. Children's and young peoples' hobby groups took part in the work, groups that were crowdsourced by the activity leaders. As methods for the crowdsourcing were used the co-operative development method of 8x8 and brainstorming. Whilst crowdsourcing for the Valtakunnallinen Majanrakennuskilpailu with the young children, there were ethical and pedagogical questions to be considered as well. As a result an updated material package was created for the Valtakunnallinen Majanrakennuskilpailu, which includes the description of the processes and various stages of the work.

During the development project it became apparent that in the cultural field the crowdsourcing is seen as an possibility, but it is not used widely. The questionnaire showed that the producers in the cultural field do not completely rely on themselves as the leaders in a crowdsourcing work. However, they believe that through crowdsourcing that are able to find the kind of expertise that is not present in the production team. The results showed that the possibility of wasting one's time weighs more on the balance scale than the possibility of getting something useful from the process. The challenges and possibilities of crowdsourcing in the production of a cultural event was described as a seesaw-model.