Haminan seurakunnan rippikoulutyön lähetys - ja kansaivälisyyskasvatus 2013 : Ikkuna lähetykseen ja kansainväliseen diakoniaan, Mikä kylvetään se jää kasvamaan, vai jääkö?
Länsmans, Liisa (2013)
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121020733
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121020733
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoitus on arvioida ja kehittää Haminan seurakunnan rippikoulun lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen osiota. Tavoitteena on luoda entistäkin toimivampi ja rippikoululaisen elämää lähelle tuleva kokonaisuus.
Teoriaosuudessa käsittelen evankelisluterilaisen kirkon ja Haminan seurakunnan rippikoulua yleisellä tasolla. Perusteellisemmin perehdyn lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan rippikoulussa. Mitä on kansainvälinen diakonia? Nitä tarkoitetaan lähetystyöllä? Pintapuolisesti käsittelen nuoruutta ikävaiheena, ryhmän ja musiikin merkitystä rippikoulussa sekö oppimista ja osallisuutta.
Pohdin Haminan seurakuntaa toimintaympäristönä ja mitä paikallisia tarpeita meidän rippikoulun lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen menestyksellinen hoitaminen edellyttää. Jokainen rippikouluryhmä on erilainen ja jokainen rippikoululainen on yksilö. On tärkeää kartoittaa ryhmän lähtötilanne, jotta voidaan saada opetus mahdollisimman lähelle nuoren omaa elämänpiiriä. Tämä tulee huomioida tulevaisuudessa entistä paremmin.
Kuvaan tässä työssä lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen toteuttamisen vuonna 2012–2013 ja esittelen palautekyselystä saadut palautteet. Johtopäätöksissä mietin miten kehitämme toimintaa edelleen paremmaksi. Opinnäytetyöni on ajankohtainen toiminnan kehittämisen ja oman ammatillisen kehittymisen kannalta. Myös yhä kansainvälistyvä maailma edellyttää, että näitä asioita pohditaan nuorten kanssa. Rippikoulu antaa tähän hyvän mahdollisuuden, koska tavoitamme valtaosan 15-
vuotiaista nuorista.
Rippikoululaisten palautteen pohjalta voin todeta, että lähetystapahtuman oli heille varsin positiivinen kokemus.
On selvää, että kahden tunnin tapahtuma jää pintapuoliskesi raapaisuksi, mutta monelta osalta sitä voi kehittää niin, että nuoret itse pääsevät osallistumaan ja vaikuttamaan tapahtuman kulkuun enemmin ja he saisivat sieltä välähdyksiä jotka herättäisivät ajatuksia ja koskettaisivat heitä.
Rippikoulussa ja seurakunnan nuorisotyössä isostoiminnalla on suuri merkitys. Tulevaisuudessa isoset voisivat olla mukana myös lähetyksen – ja kansainvälisyyskasvatuksen osiossa. Tämä helpottaisi myös sitä, että lähetys- ja kansainvälisyys ei jäisi vain irralliseksi osa-alueeksi ennen rippikoulua vaan aihepiiriin voisi palata myös leirillä ja saada siihen syvällisempää otetta.
Opinnäytetyöni tarkoitus on arvioida ja kehittää Haminan seurakunnan rippikoulun lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen osiota. Tavoitteena on luoda entistäkin toimivampi ja rippikoululaisen elämää lähelle tuleva kokonaisuus.
Teoriaosuudessa käsittelen evankelisluterilaisen kirkon ja Haminan seurakunnan rippikoulua yleisellä tasolla. Perusteellisemmin perehdyn lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan rippikoulussa. Mitä on kansainvälinen diakonia? Nitä tarkoitetaan lähetystyöllä? Pintapuolisesti käsittelen nuoruutta ikävaiheena, ryhmän ja musiikin merkitystä rippikoulussa sekö oppimista ja osallisuutta.
Pohdin Haminan seurakuntaa toimintaympäristönä ja mitä paikallisia tarpeita meidän rippikoulun lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen menestyksellinen hoitaminen edellyttää. Jokainen rippikouluryhmä on erilainen ja jokainen rippikoululainen on yksilö. On tärkeää kartoittaa ryhmän lähtötilanne, jotta voidaan saada opetus mahdollisimman lähelle nuoren omaa elämänpiiriä. Tämä tulee huomioida tulevaisuudessa entistä paremmin.
Kuvaan tässä työssä lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen toteuttamisen vuonna 2012–2013 ja esittelen palautekyselystä saadut palautteet. Johtopäätöksissä mietin miten kehitämme toimintaa edelleen paremmaksi. Opinnäytetyöni on ajankohtainen toiminnan kehittämisen ja oman ammatillisen kehittymisen kannalta. Myös yhä kansainvälistyvä maailma edellyttää, että näitä asioita pohditaan nuorten kanssa. Rippikoulu antaa tähän hyvän mahdollisuuden, koska tavoitamme valtaosan 15-
vuotiaista nuorista.
Rippikoululaisten palautteen pohjalta voin todeta, että lähetystapahtuman oli heille varsin positiivinen kokemus.
On selvää, että kahden tunnin tapahtuma jää pintapuoliskesi raapaisuksi, mutta monelta osalta sitä voi kehittää niin, että nuoret itse pääsevät osallistumaan ja vaikuttamaan tapahtuman kulkuun enemmin ja he saisivat sieltä välähdyksiä jotka herättäisivät ajatuksia ja koskettaisivat heitä.
Rippikoulussa ja seurakunnan nuorisotyössä isostoiminnalla on suuri merkitys. Tulevaisuudessa isoset voisivat olla mukana myös lähetyksen – ja kansainvälisyyskasvatuksen osiossa. Tämä helpottaisi myös sitä, että lähetys- ja kansainvälisyys ei jäisi vain irralliseksi osa-alueeksi ennen rippikoulua vaan aihepiiriin voisi palata myös leirillä ja saada siihen syvällisempää otetta.