Yhteydenpitorajoitusten toteutuminen tutkintavankeuden aikana : tutkimus Rikosseuraamuslaitoksen Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen vankiloihin

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen kykyä toteuttaa tutkintavangeille määrätyt yhteydenpitorajoitukset. Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena neljään Ipra:n vankilaan. Tutkimuksessa tiedusteltiin laitosten työntekijöiden mielipiteitä vankiloiden kyvystä toteuttaa yhteydenpitorajoitukset.

Tutkintavankeuslaki uudistuksen jälkeen on tehty muutamia tutkimuksia, joissa on osittain käsitelty myös yhteydenpitorajoituksia yksittäisissä vankiloissa. Tässä tutkimuksessa on pyritty kartoittamaan Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen tilannetta erottelemalla eri toiminnot sekä tarkkailemaan niitä yksittäisinä osina. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan, miten poliisin ja rikosseuraamuslaitoksen vuorovaikutus ja yhteistyö toimii yhteydenpitorajoitusten turvaamisen osalta.

Tutkimuksen mukaan Ipra laitoksissa ei täysin kyetä toteuttamaan yhteydenpitorajoituksia nykyisen mallisella toteutuksella. Syynä tähän ovat vankiloiden rakenteet, jotka eivät vaatimuksiltaan tue yhteydenpitorajoitusten toteutumista. Yhteydenpitorajoitukset lisäävät myös vankiloiden käytettävissä olevien resurssien kulutusta.

Poliisin ja rikosseuraamuslaitoksen yhteistyön ja tiedonkulun kehittäminen voisi osaltaan vaikuttaa yhteydenpitorajoitusten toteutumiseen. Näin toimimalla voisimme kyetä myös vähentämään liiallista puuttumista tutkintavangin oikeuksiin yhteydenpitorajoitusten tietojen ollessa reaaliaikaisia.

Tutkimuksen vastausprosentin ollessa pieni ei tutkimuksen pohjalta voida tehdä yleistäviä päätelmiä. Tutkimuksesta saa kuitenkin muodostettua kuvan vertailemalla sitä aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkimus osoittaa, että yhteydenpitorajoitusten turvaamisessa olisi parantamisen varaa, mutta positiivisena asiana voidaan sanoa, että henkilökunta tiedostaa ongelmien olemassaolon.