Erityisopetuksen työkalut ammatillisessa koulutuksessa
Gorski, Tiia-Tuulia (2022)
Gorski, Tiia-Tuulia
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204195320
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204195320
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Ammattiopisto Luovi Helsingin erityispedagogisia järjestelyitä. Työtä ohjaavana tutkimuskysymyksenä oli selvittää mitkä asiat vaikuttavat ammatillisen erityisopetuksen onnistumiseen.
Laki ammatillisesta koulutuksesta asettaa raamit toisen asteen koulutuksen tarjoajille. Laissa määritellään, että jokaisella opiskelijalla on oikeus saada opinnoissaan sellaista tukea, joka mahdollistaa tutkinnon suorittamisen, sekä tutkintoon kuuluvien osaamistavoitteiden saavuttamisen. Jos opiskelijan opinnot eivät etene suunnitellusti yleisen tuen avulla, opiskelijalle tarjotaan opintoihinsa tehokkainta tuen muotoa, eli erityistä ja vaativaa erityistä tukea. Käytännössä erityinen ja vaativa erityinen tuki pitävät sisällään pedagogista tukea, sekä moniammatillista yhteystyötä muiden kuntoutupalveluiden kanssa.
Työn aikana haastateltiin niin opetus- ja ohjausalan ammattilaisia kuin erityisopetukseen osallistuneita opiskelijoita. Haastatteluiden lisäksi erityisopetuksen ammattilaisille järjestettiin erityisopetuksen kehittämiseen liittyvä työpaja. Kirjallisen tietopohjan avainsanoina toimivat erityiseen tukeen oikeuttavat syyt, kuten esimerkiksi oppimisvaikeudet, mielenterveyden häiriöt sekä autismin kirjo. Tutkimuksen tuloksissa korostuivat erityisesti yksilöllisyys sekä oppimisympäristöjen struktuurin tärkeys. Opiskelupäivien ja viikkojen ennakoitavuus ja rutiinit tulivat esille kaikissa haastatteluissa sekä työpajassa. Näiden lisäksi monipuoliset sekä selkeät ohjeistukset ja tehtävien suoritustavat koettiin tärkeiksi erityisopetuksessa. Tutkimuksen mukaan myös aistiärsykkeiden huomioiminen ja niiden karsiminen vaikuttivat monen opiskelijan työskentelyyn oppimisympäristössä.
Tutkimustulosten analyysin jälkeen opetus- ja ohjaushenkilöstön käyttöön rakennettiin työkalupakki, joka pitää sisällään monipuolisen kattauksen erilaisia erityisopetuksen työkaluja. Työkaluja on mahdollista käyttää yksilöllisesti ja muokaten niin, että ne palvelevat parhaalla mahdollisella tavalla kunkin ryhmän ja opiskelijan tarpeita. Työkalupakin voi ottaa halutessaan käyttöön myös muissa yhteisöpedagogin toimintaympäristöissä esimerkiksi kerhotoiminnasta leireihin. Erityisen tuen tarpeet eivät poistu ihmisen suljettua oppilaitoksen ovet selkänsä takana. Haasteet ja pulmat seuraavat perässä myös vapaa-ajalle, ja voivat ratkaisevasti vaikuttaa henkilön onnistumisen sekä oppimisen kokemuksiin. Tästä syystä on tärkeää, että non-formaaleissa oppimisympäristöissä työskentelevät henkilöt osaavat ottaa huomioon myös sellaiset tarpeet, jotka perinteisesti liitetään koulumaailmaan. Siinä missä Ammattiopisto Luovin tehtävänä on rakentaa jokaiselle opiskelijalle omanlainen polku työhön ja hyvään elämään, on yhteisöpedagogin työnä pitää huolta siitä, että jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus osallistua toimintaan ja saavuttaa unelmia juuri sellaisena kuin kuin on.
Laki ammatillisesta koulutuksesta asettaa raamit toisen asteen koulutuksen tarjoajille. Laissa määritellään, että jokaisella opiskelijalla on oikeus saada opinnoissaan sellaista tukea, joka mahdollistaa tutkinnon suorittamisen, sekä tutkintoon kuuluvien osaamistavoitteiden saavuttamisen. Jos opiskelijan opinnot eivät etene suunnitellusti yleisen tuen avulla, opiskelijalle tarjotaan opintoihinsa tehokkainta tuen muotoa, eli erityistä ja vaativaa erityistä tukea. Käytännössä erityinen ja vaativa erityinen tuki pitävät sisällään pedagogista tukea, sekä moniammatillista yhteystyötä muiden kuntoutupalveluiden kanssa.
Työn aikana haastateltiin niin opetus- ja ohjausalan ammattilaisia kuin erityisopetukseen osallistuneita opiskelijoita. Haastatteluiden lisäksi erityisopetuksen ammattilaisille järjestettiin erityisopetuksen kehittämiseen liittyvä työpaja. Kirjallisen tietopohjan avainsanoina toimivat erityiseen tukeen oikeuttavat syyt, kuten esimerkiksi oppimisvaikeudet, mielenterveyden häiriöt sekä autismin kirjo. Tutkimuksen tuloksissa korostuivat erityisesti yksilöllisyys sekä oppimisympäristöjen struktuurin tärkeys. Opiskelupäivien ja viikkojen ennakoitavuus ja rutiinit tulivat esille kaikissa haastatteluissa sekä työpajassa. Näiden lisäksi monipuoliset sekä selkeät ohjeistukset ja tehtävien suoritustavat koettiin tärkeiksi erityisopetuksessa. Tutkimuksen mukaan myös aistiärsykkeiden huomioiminen ja niiden karsiminen vaikuttivat monen opiskelijan työskentelyyn oppimisympäristössä.
Tutkimustulosten analyysin jälkeen opetus- ja ohjaushenkilöstön käyttöön rakennettiin työkalupakki, joka pitää sisällään monipuolisen kattauksen erilaisia erityisopetuksen työkaluja. Työkaluja on mahdollista käyttää yksilöllisesti ja muokaten niin, että ne palvelevat parhaalla mahdollisella tavalla kunkin ryhmän ja opiskelijan tarpeita. Työkalupakin voi ottaa halutessaan käyttöön myös muissa yhteisöpedagogin toimintaympäristöissä esimerkiksi kerhotoiminnasta leireihin. Erityisen tuen tarpeet eivät poistu ihmisen suljettua oppilaitoksen ovet selkänsä takana. Haasteet ja pulmat seuraavat perässä myös vapaa-ajalle, ja voivat ratkaisevasti vaikuttaa henkilön onnistumisen sekä oppimisen kokemuksiin. Tästä syystä on tärkeää, että non-formaaleissa oppimisympäristöissä työskentelevät henkilöt osaavat ottaa huomioon myös sellaiset tarpeet, jotka perinteisesti liitetään koulumaailmaan. Siinä missä Ammattiopisto Luovin tehtävänä on rakentaa jokaiselle opiskelijalle omanlainen polku työhön ja hyvään elämään, on yhteisöpedagogin työnä pitää huolta siitä, että jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus osallistua toimintaan ja saavuttaa unelmia juuri sellaisena kuin kuin on.