Reagoinnista ennakointiin: keinoja työkykyjohtamisen kehittämiseen
Anteroinen, Hanna-Mari (2022)
Anteroinen, Hanna-Mari
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204185300
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204185300
Tiivistelmä
Työurien pidentämisestä ja osatyökykyisten työssä jatkamisesta käydään ajankohtaista yhteiskunnallista keskustelua. Sairauspoissaoloista, osatyökykyisyydestä, työkyvyttömyyseläkkeistä, työtapaturmista sekä sairaanhoitokustannuksista aiheutuvan menetetyn työpanoksen kustannukset ovat merkittäviä työpaikoille ja yhteiskunnalle. Työpaikkatasolla työurien pidentämisen keinoiksi on yleisesti tunnistettu työhyvinvoinnin parantaminen, työkyvyttömyyden ehkäiseminen, sairauspoissaolojen vähentäminen sekä osatyökykyisten työssä jatkamisen tukeminen. Työhyvinvointitoiminnan hajanaisuus on tyypillinen haaste organisaatioissa.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten työkyvyn vaihtelu voidaan työpaikalla huomioida, jotta henkilö, jolla on alentunut työkyky, pystyy jatkamaan työssä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää kohdeorganisaation työterveystoiminnan kehittämistarpeita ja esihenkilöiden osaamista työkyvyn hallinnan prosesseissa.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistona käytettiin teemahaastattelua ja työterveyshuollon tilastotietoja. Työkykyjohtamisen nykytila-analyysin perusteella tunnistettiin konkreettisia työterveysyhteistyön kehittämistarpeita. Työterveysyhteistyön kehittämisen onnistuminen edellyttää kohdeorganisaatiolta tiedon hankintaa ja sen analysointia, tavoitteiden asettamista, keinojen määrittämisen tavoitteiden saavuttamiseksi ja mittareiden luomisen tavoitteiden saavuttamisen seurantaan.
Työterveystoiminnan tärkeimmäksi kehittämistarpeeksi nousi johtamisen, esimiestyön, HR:n, työterveyshuollon ja työsuojelun roolien selkeyttäminen, riittävä resurssointi ja toimintojen yhteensovittaminen, jotta työterveystoimintaa voidaan johtaa ja kehittää kokonaisuutena. Lakisääteisten suunnitelmien tavoitteet ja kehittämistehtävät tulee sisällyttää organisaation vuosittaiseen toiminnan suunnittelun prosessiin erilliskehittämisen sijaan.
Tutkimustulosten perusteella kohdeorganisaatiolle luotiin työkyvyn vaihtelun hallintaan korvaavan työn malli vertaiskehittämisen kautta syntynyttä vertaisanalyysiä hyödyntäen. Onnistunut prosessin jalkauttaminen käytäntöön toteutetaan dialogista johtamista kehittämällä. Johtopäätöksenä todettiin, että työkulttuuria ja ilmapiiriä tulee kehittää työpaikoilla työkyvyn vaihtelun hyväksyväksi osatyökykyisten työssä jatkamisen mahdollistamiseksi.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten työkyvyn vaihtelu voidaan työpaikalla huomioida, jotta henkilö, jolla on alentunut työkyky, pystyy jatkamaan työssä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää kohdeorganisaation työterveystoiminnan kehittämistarpeita ja esihenkilöiden osaamista työkyvyn hallinnan prosesseissa.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistona käytettiin teemahaastattelua ja työterveyshuollon tilastotietoja. Työkykyjohtamisen nykytila-analyysin perusteella tunnistettiin konkreettisia työterveysyhteistyön kehittämistarpeita. Työterveysyhteistyön kehittämisen onnistuminen edellyttää kohdeorganisaatiolta tiedon hankintaa ja sen analysointia, tavoitteiden asettamista, keinojen määrittämisen tavoitteiden saavuttamiseksi ja mittareiden luomisen tavoitteiden saavuttamisen seurantaan.
Työterveystoiminnan tärkeimmäksi kehittämistarpeeksi nousi johtamisen, esimiestyön, HR:n, työterveyshuollon ja työsuojelun roolien selkeyttäminen, riittävä resurssointi ja toimintojen yhteensovittaminen, jotta työterveystoimintaa voidaan johtaa ja kehittää kokonaisuutena. Lakisääteisten suunnitelmien tavoitteet ja kehittämistehtävät tulee sisällyttää organisaation vuosittaiseen toiminnan suunnittelun prosessiin erilliskehittämisen sijaan.
Tutkimustulosten perusteella kohdeorganisaatiolle luotiin työkyvyn vaihtelun hallintaan korvaavan työn malli vertaiskehittämisen kautta syntynyttä vertaisanalyysiä hyödyntäen. Onnistunut prosessin jalkauttaminen käytäntöön toteutetaan dialogista johtamista kehittämällä. Johtopäätöksenä todettiin, että työkulttuuria ja ilmapiiriä tulee kehittää työpaikoilla työkyvyn vaihtelun hyväksyväksi osatyökykyisten työssä jatkamisen mahdollistamiseksi.