Tavoitteena todistus
Terämaa, Pauliina (2022)
Terämaa, Pauliina
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022051810110
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022051810110
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on löytää uusia rakenteita joilla tuetaan niitä nuoria, jotka ovat lastensuojelun jälkihuollon asiakkaita ilman peruskoulun päättötodistusta. Tarkoituksena on löytää keinot, joilla autetaan nuoret yhteiskunnan aktiivisiksi kansalaisiksi, että heistä saadaan veronmaksajia.
Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena. Haastattelin kuutta eri ihmistä. He toimivat lastensuojelun sekä opetuksen eri osa-alueilla. Haastateltavat työskentelivät sekä lastensuojelun työntekijöinä että opettajina. Tutkimus on laadullinen tutkimus.
Aineistoa analysoin induktiolähtöisesti. Värikoodasin tulokset ja etsin niistä yhtäläisyyksiä ja eroja nykyisten toimintatapojen pohjalta. Sisällön analyysin pohjalta etsin mahdollista uutta selkeää toimintatapaa, jolla saadaan ohjattua nuoret peruskoulun opintojen piiriin.
Tuloksissa nousi esille käsitteet “saattaen vaihdettava” ja läsnäoleva aikuinen. Tältä poh-jalta lähdin rakentelemaan erilaisia mahdollisuuksia miten nuoria voitaisiin tukea niin, että eri siirtymissä heidät saatellaan elämässä eteenpäin niin kauan, kunnes he selviävät itsenäisesti. Takarajana on pidettävä kuitenkin 25 vuotta, jolloin lastensuojelun jälkihuolto lakkaa. Tämä takaraja on hyvä nuorille itselleenkin, koska se motivoi heitä käyttämään tukiverkostoja hyödyksi. Edellytyksenä on, että nämä toimintamallit ovat tarpeeksi helposti saavutettavissa. Takaraja myös kannustaa omatoimisuuteen.
Aineiston pohjalta lähdin rakentamaan ehdotelmaa yhteistyöstä kansanopiston kanssa. Koska kyseessä on lukumäärällisesti pieni joukko, ei kustannukset yhtä opiskelijaa kohti ole kaupungille kovin suuret. Etenkin jos vertaa siihen mahdollisuuteen, ettei nuori saavuta peruskoulun päästötodistusta ja syrjäytyy sen vuoksi. Peruskoulun päättötodistuksen saavuttamisen jälkeen nuori tarvitsee vielä tukea ja tukijan, joka auttaa häntä selviämään itsenäisestä asumisesta ja jatkokoulutuksesta. Tähän tarvittaisiin työntekijää, joka on enemmän konkreettisesti läsnä nuoren arjessa. Nykyisiä asumisharjoitteluyksiköitä kannattaisi hyödyntää, mutta tuoda näihin yksiköihin työntekijän, joka auttaa arjenhallinnan opettelussa. Asumisharjoittelun jälkeen nuoren siirryttyä itsenäiseen elämään hän tarvitsee edelleenkin tukea. Tähän olisi hyvä palkata esimerkiksi yhteisöpedagogi, joka tukisi nuorten arjessa selviämistä.
Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena. Haastattelin kuutta eri ihmistä. He toimivat lastensuojelun sekä opetuksen eri osa-alueilla. Haastateltavat työskentelivät sekä lastensuojelun työntekijöinä että opettajina. Tutkimus on laadullinen tutkimus.
Aineistoa analysoin induktiolähtöisesti. Värikoodasin tulokset ja etsin niistä yhtäläisyyksiä ja eroja nykyisten toimintatapojen pohjalta. Sisällön analyysin pohjalta etsin mahdollista uutta selkeää toimintatapaa, jolla saadaan ohjattua nuoret peruskoulun opintojen piiriin.
Tuloksissa nousi esille käsitteet “saattaen vaihdettava” ja läsnäoleva aikuinen. Tältä poh-jalta lähdin rakentelemaan erilaisia mahdollisuuksia miten nuoria voitaisiin tukea niin, että eri siirtymissä heidät saatellaan elämässä eteenpäin niin kauan, kunnes he selviävät itsenäisesti. Takarajana on pidettävä kuitenkin 25 vuotta, jolloin lastensuojelun jälkihuolto lakkaa. Tämä takaraja on hyvä nuorille itselleenkin, koska se motivoi heitä käyttämään tukiverkostoja hyödyksi. Edellytyksenä on, että nämä toimintamallit ovat tarpeeksi helposti saavutettavissa. Takaraja myös kannustaa omatoimisuuteen.
Aineiston pohjalta lähdin rakentamaan ehdotelmaa yhteistyöstä kansanopiston kanssa. Koska kyseessä on lukumäärällisesti pieni joukko, ei kustannukset yhtä opiskelijaa kohti ole kaupungille kovin suuret. Etenkin jos vertaa siihen mahdollisuuteen, ettei nuori saavuta peruskoulun päästötodistusta ja syrjäytyy sen vuoksi. Peruskoulun päättötodistuksen saavuttamisen jälkeen nuori tarvitsee vielä tukea ja tukijan, joka auttaa häntä selviämään itsenäisestä asumisesta ja jatkokoulutuksesta. Tähän tarvittaisiin työntekijää, joka on enemmän konkreettisesti läsnä nuoren arjessa. Nykyisiä asumisharjoitteluyksiköitä kannattaisi hyödyntää, mutta tuoda näihin yksiköihin työntekijän, joka auttaa arjenhallinnan opettelussa. Asumisharjoittelun jälkeen nuoren siirryttyä itsenäiseen elämään hän tarvitsee edelleenkin tukea. Tähän olisi hyvä palkata esimerkiksi yhteisöpedagogi, joka tukisi nuorten arjessa selviämistä.