Päiväkotien ja poliisin välinen yhteistyö lasta koskevissa rikosasioissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää päiväkotihenkilöstön ja poliisin velvollisuuksia ja toimenpiteitä päiväkoti-ikäiseen lapseen kohdistuneissa rikosepäilyissä. Kvantitatiivisen tutkimuksen kautta selvitetään, millä tasolla päiväkotihenkilöstö kokee, että heidän tietoutensa ja koulutuksensa ovat lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen kohdalla. Lisäksi selvitetään, minkälainen kynnys päiväkotihenkilöstöllä on ottaa yhteyttä poliisiin ja kuinka he kokevat poliisin yhteistyökumppanina. Opinnäytetyö toteutetaan täysin julkisena.

Teorian avulla tutkitaan sitä, milloin päiväkotihenkilöstö tekee lastensuojeluilmoituksen lastensuojeluviranomaisille ja milloin laki velvoittaa heitä olemaan suoraan yhteydessä poliisiin. Lastensuojeluilmoitus tulee tehdä kuitenkin myös niissä tapauksissa, kun rikosilmoitus tehdään. Lapsia koskevissa asioissa lastensuojelulaki tuo pohjan toiminnalle ja lapsen etu menee kaiken edelle. Viran-omaisyhteistyössä korostuvat entistä enemmän niin edunvalvonnan, viestinnän kuin asioiden oikea-aikaisen hoitamisen merkitykset.

Tutkimustulosten perusteella todetaan, että päiväkotihenkilöstön lisäkoulutus ja käytännön ohjeistus olisi tarpeen lapseen kohdistuviin rikosepäilyihin liittyen. Koska päiväkotihenkilöstöllä on virkansa puolesta lain tuoma ilmoitusvelvollisuus, ei ilmoituksia voi tehdä nimettömänä, mikä kuormittaa työntekijöitä ja nostaa kynnystä tehdä ilmoitus. Päiväkotihenkilöstön on tehtävä ilmoitus, kun huoli lapsen hyvinvoinnista herää. Sosiaaliviranomaisten vastuulle jää selvittää lastensuojelullisten tarpeiden kartoitus ja poliisille jää mahdollinen esitutkinta.

Syftet med denna forskning är att utreda skyldigheter och åtgärder som daghemspersonalen och polisen har angående barn i daghemsålder som misstänks ha blivit utsatta för brott. Med kvantitativ forskning undersöks hurudan kännedom och skolning daghemspersonalen tycker att de har fått om misstänkta brott mot barn. Dessutom är syftet att utreda, hurudan tröskel daghemspersonalen har att kontakta polisen och hur de upplever samarbetet med polisen. Lärdomsprovet genomförs offentligt.

Med hjälp av teorin undersöks när daghemspersonalen gör barnskyddsanmälan till barnskyddsmyndigheten och när lagen ålägger att de skall direkt kontakta polisen. Barnskyddsanmälan bör alltid göras också i de fall man gör en brottsanmälan. Barnskyddslagen ger grunden för aktionen och barnets fördel går före allt annat. I myndighetssamarbete understryks allt mera intressebevakning, kommunikation och att allt som bör göras, görs rättidigt.

I resultatet framkommer att vidare skolning och information skulle behövas angående barn som misstänkts ha blivit utsatta för brott. För att daghemspersonalen på grund av sin tjänst har skyldighet att göra en barnskyddsanmälan, kan de inte göra de anonymt, vilket belastar de anställda och höjer tröskeln att göra anmälningen. Daghemspersonalen är tvungen att göra en barnskyddsanmälan då man känner bekymmer för barnet. Socialmyndigheten har som ansvar att utreda om barnet är i behov av barnskyddsliga åtgärder och polisen ansvarar om den möjliga förundersökningen.