Poliisilain 2 luvun 10 §:n soveltamisen lainopilliset periaatteet

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee poliisilain 2 luvun 10 §, eli rikoksilta ja häiriöiltä suojaaminen -pykälää, ja erityisesti sitä, mihin sitä voi poliisityössä soveltaa, sekä tuomioistuimen, laillisuusvalvojien ja asiantuntijoiden kannanottoja kyseisen pykälän käyttötilanteisiin ja periaatteisiin. Työssä tarkastellaan myös säännöksen esitöitä ja valiokuntamietintöjä.

Kyseisellä lakipykällä hoidetaan poliisitehtäviä laidasta laitaan ja se antaa yksittäiselle poliisimiehelle valtavasti soveltamisvapautta siinä, miten, missä ja minkä takia sitä käytetään. Pykälän soveltamisen monimuotoisuuden ja sen käytön perusteluiden vaihtelevuuden vuoksi on tärkeää tarkastella, millaisissa tilanteissa oikeuskäytäntö ja laillisuusvalvoja katsoo kyseisen pykälän käyttämisen tarkoituksenmukaiseksi. Pykälän oikeaoppisen tulkinnan nykyisenä haasteena operatiivisen tason poliisimiehille on se, miten hajautettuna aiheeseen liittyvä kirjallisuus on.

Työn tavoitteena on, että pykälän lainmukaisesta käytöstä olisi yksi yhtenäinen materiaali, johon on koottu olemassa oleva keskeinen oikeuskäytäntö, oikeusasiamiehen ratkaisut, lainsäätäjien tarkoitus ja soveltamisessa mielessä pidettävät haasteet ja rajoitukset. Koska kyseessä on pykälä, jossa on paljon tulkinnanvaraisuutta ja jota voidaan potentiaalisesti jossain muodossa soveltaa lähes kaikkiin poliisitehtäviin, täytyy sen käytön oikeusturvallisesti hallitakseen olla perehtynyt mittavaan määrään eri kirjallisuutta. Tämän työn tarkoitus on koota kyseinen kirjallisuus poliisimiehille yhdeksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi mahdollisimman tiivistetysti ja analysoida säännöksen keskeisiä periaatteita sekä poliisimiesten sitä soveltaessaan tekemiä virheitä.