Suomalais-kiinalaisen vuorovaikutuksen kipukohdat korkeakoulukontekstissa
Vuorenmaa, Ira (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060716074
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060716074
Tiivistelmä
Haaga-Helia ammattikorkeakoulun hallinnoima ja 3AMK-liittouman koordinoima 20 ammattikorkeakoulun yhteinen Kiina-verkosto-hanke käynnistyi vuoden 2021 alussa. Yhtenä verkoston tavoitteena on lisätä Kiina-osaamista, minkä pohjaksi tarvitaan tietoa lisäosaamista vaativista asioista eli kipukohdista. Se toimi tehtävänannon perustana. Tehtävänä oli selvittää, mitkä asiat vaikuttavat suomalais-kiinalaisen vuorovaikutustilanteen onnistumiseen ja, millaista osaamista pitää lisätä yhteistyön edistämiseksi.
Aineiston hankinta toteutettiin verkkokyselynä, joka kohdennettiin Kiina-verkostolle ja erikseen valituille Kiina-asiantuntijoille. Aineistoa verrattiin kirjallisuudesta toistuvasti esiin nousseisiin kohtiin, josta syntyi riittävän kattava aineisto analysointia varten. Yhteenvedon taustana toimi Hofsteden ulottuvuusteoria, joka selittää kulttuurien välisiä eroja. Tuloksista nousi esille kolme erilaista tekijää, joiden koettiin vaikuttavan kiinalaisten kanssa tehtävän yhteistyön onnistumiseen. Nämä ovat: motivaatio tehdä yhteistyötä kiinalaisten kanssa, menetelmä, jolla opitaan uusia asioita ja ne asiat, joista tarvitaan lisätietoa eli sisältö. Alkuperäisenä tavoitteena oli löytää vain ne asiat, joihin liittyvää osaamista parantamalla myös yhteistyö paranisi. Osa vastaajista oli kuitenkin jo aiemmin osallistunut Kiina-yhteistyöhön valmentaviin koulutuksiin eikä pitänyt niitä välttämättä kovin onnistuneina. Tämän vuoksi kehittämistyön tuloksena syntyneessä toimenpide-ehdotuksessa ei käsitellä pelkästään asiasisältöjä vaan motivointi ja oppimistyylit nousevat samanarvoiseen asemaan. Ne korostuivat myös kyselyn avoimissa vastauksissa.
Konkreettisena tuloksena kehittämistyössä syntyi ehdotus yleisestä pitkäkestoisesta koulutuskokonaisuudesta sekä lyhyemmästä Kiina-yhteistyötä jo tekeville suunnatusta syventävästä valmennuspaketista. Syventävän paketin osalta parhaaseen tulokseen päästään selvittämällä ennakkoon osallistujien motiivit, oppimistavat sekä heidän mielestään tärkeimmät oppimisen kohteena olevat asiat. Tämä motiivin ja oppimistavan merkityksen tärkeys suhteessa asiasisältöön on mielestäni merkittävä uusi näkökulma, kun suunnitellaan tapoja kehittää yhteistyötä. Se ei ole koulutussuunnittelussa uusi asia, mutta on vastausten perusteella jäänyt aiemmin huomiotta. Alkuperäisen tavoitteen saavuttamisen lisäksi opinnäytetyössä syntyi myös ehdotus siitä, millaisella rakenteella koulutus ja valmennus voitaisiin toteuttaa.
Aineiston hankinta toteutettiin verkkokyselynä, joka kohdennettiin Kiina-verkostolle ja erikseen valituille Kiina-asiantuntijoille. Aineistoa verrattiin kirjallisuudesta toistuvasti esiin nousseisiin kohtiin, josta syntyi riittävän kattava aineisto analysointia varten. Yhteenvedon taustana toimi Hofsteden ulottuvuusteoria, joka selittää kulttuurien välisiä eroja. Tuloksista nousi esille kolme erilaista tekijää, joiden koettiin vaikuttavan kiinalaisten kanssa tehtävän yhteistyön onnistumiseen. Nämä ovat: motivaatio tehdä yhteistyötä kiinalaisten kanssa, menetelmä, jolla opitaan uusia asioita ja ne asiat, joista tarvitaan lisätietoa eli sisältö. Alkuperäisenä tavoitteena oli löytää vain ne asiat, joihin liittyvää osaamista parantamalla myös yhteistyö paranisi. Osa vastaajista oli kuitenkin jo aiemmin osallistunut Kiina-yhteistyöhön valmentaviin koulutuksiin eikä pitänyt niitä välttämättä kovin onnistuneina. Tämän vuoksi kehittämistyön tuloksena syntyneessä toimenpide-ehdotuksessa ei käsitellä pelkästään asiasisältöjä vaan motivointi ja oppimistyylit nousevat samanarvoiseen asemaan. Ne korostuivat myös kyselyn avoimissa vastauksissa.
Konkreettisena tuloksena kehittämistyössä syntyi ehdotus yleisestä pitkäkestoisesta koulutuskokonaisuudesta sekä lyhyemmästä Kiina-yhteistyötä jo tekeville suunnatusta syventävästä valmennuspaketista. Syventävän paketin osalta parhaaseen tulokseen päästään selvittämällä ennakkoon osallistujien motiivit, oppimistavat sekä heidän mielestään tärkeimmät oppimisen kohteena olevat asiat. Tämä motiivin ja oppimistavan merkityksen tärkeys suhteessa asiasisältöön on mielestäni merkittävä uusi näkökulma, kun suunnitellaan tapoja kehittää yhteistyötä. Se ei ole koulutussuunnittelussa uusi asia, mutta on vastausten perusteella jäänyt aiemmin huomiotta. Alkuperäisen tavoitteen saavuttamisen lisäksi opinnäytetyössä syntyi myös ehdotus siitä, millaisella rakenteella koulutus ja valmennus voitaisiin toteuttaa.