Viittomakieli ja viittomakommunikaatio osana sisäkorvaistutelapsiperheen arkielämää
Reijonen, Mari (2014)
Reijonen, Mari
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405198519
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405198519
Tiivistelmä
Sisäkorvaistute ei poista lapsen kuuroutta, mutta voi auttaa lasta kuulemaan huonokuuloisen tavoin. Vanhempien tekemä valinta sisäkorvaistutehoidosta lapselle on suuri päätös. Monet vanhemmat kutsuvat valintaansa kuitenkin mahdollisuuden tarjoamiseksi lapselle. Sisäkorvaistute on yksi vaihtoehto tarjota mahdollisuus kuulla ja oppia puhuttua kieltä lapselle, jolla on vaikea-asteinen kuulovamma. Vanhemmat tekevät leikkauspäätöksen lapsen puolesta ja miettivät samanaikaisesti, mitä se merkitsee lapsen tulevaisuudelle. Viime kädessä vanhempien päätöksellä on suuri vaikutus lapsen koko elämään. SI-hoitoon liittyy muun muassa kieleen liittyviä identiteettikysymyksiä ja tulkintoja mahdollisesta kaksikielisyydestä.
Tämä opinnäytetyö tarkasteli sisäkorvaistutelapsiperheiden viittomakielen ja viittomakommunikaation käyttöä sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, kuinka viittomakieli ja viittomakommunikaatio ovat osana sisäkorvaistutelapsiperheiden arkielämää. Opinnäytetyön tilaajana toimi Humanistinen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö on osa Kela- rahoitteista laajaa hanketutkimusta, jonka yhtenä tavoitteena oli selvittää, millaisia avustus- ja tulkkausmenetelmiä sisäkorvaistutteen saaneilla lapsilla ja nuorilla on käytössään ja miten toimivia avustus- ja tulkkausmenetelmät ovat. SI-hoidon vaikutukset ovat olleet monien tutkimusten kohteena. Ne ovat painottuneet kuulon ja puhutun kielen kehityksen seurantaan. Opinnäytetyöni aihe on tärkeä, sillä on tehty vähemmän tutkimuksia siitä, miten SI vaikuttaa sisäkorvaistutteen lapsen ja hänen perheensä elämään. Lisäksi toin opinnäytetyölläni vanhempien näkökulmaa perheen arkielämän kielenkäytöstä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin ryhmähaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää sisäkorvaistutelapsiperhettä, jotka olivat vapaaehtoisesti valinneet viittomakielen puhekielen rinnalle. Haastateltavilla oli runsas kokemus Kuurojen Palvelusäätiön Juniori-ohjelmasta ja tätä myötä viittomakielinen yhteisö ja – kulttuuri oli haastateltaville luonnollinen osa elämää.
Tässä opinnäytetyössä nousee esiin asioita, joista on hyötyä sisäkorvaistutelapsen kielivalintoja pohdittaessa. Tutkielmasta ilmenee myös, että ennen istuteleikkausta omaksuttu viittomakieli tukee myöhempää puhekielen omaksumista ja näin istutelapsesta voi kasvaa kaksikielinen. Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielentulkit sekä viittomakielentulkkiopiskelijat. Viittomakielentulkit ja tulkkiopiskelijat saavat tietoa siitä, millainen ryhmä kaksikieliset sisäkorvaistutelapset ovat tulevaisuudessa mahdollisena asiakasryhmänä. Tutkielmassa käsitellään myös haastattelututkimusta ja sen tekoa.
Tämä opinnäytetyö tarkasteli sisäkorvaistutelapsiperheiden viittomakielen ja viittomakommunikaation käyttöä sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, kuinka viittomakieli ja viittomakommunikaatio ovat osana sisäkorvaistutelapsiperheiden arkielämää. Opinnäytetyön tilaajana toimi Humanistinen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö on osa Kela- rahoitteista laajaa hanketutkimusta, jonka yhtenä tavoitteena oli selvittää, millaisia avustus- ja tulkkausmenetelmiä sisäkorvaistutteen saaneilla lapsilla ja nuorilla on käytössään ja miten toimivia avustus- ja tulkkausmenetelmät ovat. SI-hoidon vaikutukset ovat olleet monien tutkimusten kohteena. Ne ovat painottuneet kuulon ja puhutun kielen kehityksen seurantaan. Opinnäytetyöni aihe on tärkeä, sillä on tehty vähemmän tutkimuksia siitä, miten SI vaikuttaa sisäkorvaistutteen lapsen ja hänen perheensä elämään. Lisäksi toin opinnäytetyölläni vanhempien näkökulmaa perheen arkielämän kielenkäytöstä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin ryhmähaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää sisäkorvaistutelapsiperhettä, jotka olivat vapaaehtoisesti valinneet viittomakielen puhekielen rinnalle. Haastateltavilla oli runsas kokemus Kuurojen Palvelusäätiön Juniori-ohjelmasta ja tätä myötä viittomakielinen yhteisö ja – kulttuuri oli haastateltaville luonnollinen osa elämää.
Tässä opinnäytetyössä nousee esiin asioita, joista on hyötyä sisäkorvaistutelapsen kielivalintoja pohdittaessa. Tutkielmasta ilmenee myös, että ennen istuteleikkausta omaksuttu viittomakieli tukee myöhempää puhekielen omaksumista ja näin istutelapsesta voi kasvaa kaksikielinen. Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielentulkit sekä viittomakielentulkkiopiskelijat. Viittomakielentulkit ja tulkkiopiskelijat saavat tietoa siitä, millainen ryhmä kaksikieliset sisäkorvaistutelapset ovat tulevaisuudessa mahdollisena asiakasryhmänä. Tutkielmassa käsitellään myös haastattelututkimusta ja sen tekoa.