Rikostiedottaminen tutkinnanjohtajan työkaluna
Korkalainen, Jari (2022)
Korkalainen, Jari
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022111722940
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022111722940
Tiivistelmä
Rikostiedottaminen on yksi olennainen osa tutkinnanjohtajan työtehtäviä ja siihen on perinteisesti opittu käytännön työelämässä kertyneen kokemuksen kautta. Rikostiedottamisella tarkoitetaan tietojen antamista julkisuuteen yksittäisestä rikosasiasta esitutkinnan aikana.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuinka tutkinnanjohtajat hyödyntävät rikostiedottamista yksittäisten rikosten selvittämisessä, tuetaanko sillä muita tutkintakeinoja, ja mitkä ovat rikostiedottamisessa huomioitavat yleisimmät haasteet. Tehtävä koetaan erittäin haastavana, koska tutkinnanjohtajat joutuvat koko ajan punnitsemaan julkisuusperiaatteen, asianosaisten yksityiselämän suojan ja rikoksen selvittämisintressin välillä antaessaan tietoja julkisuuteen yksittäisestä rikoksesta. Tutkimuksen lähtökohtana olikin koota yhteen tutkinnanjohtajille kertynyttä ns. hiljaista tietoa rikostiedottamisen mahdollisuuksista.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastatteluina teemahaastattelun muotoa käyttäen. Tutkimusta varten haastateltiin neljää tutkinnanjohtajaa, jotka kertoivat avoimesti näkemyksiään ja toivat esiin omia kokemuksiaan rikostiedottamisen käytännön soveltamistilanteista. Tutkimuksen teoreettisessa osassa analysoidaan rikostiedottamista ohjaavaa toimivaltasäännöstä tarkastellen säännöksen taustalla vaikuttavia perus- ja ihmisoikeuksia, lainvalmisteluasiakirjoja, laillisuusvalvojien kannanottoja sekä oikeuskirjallisuutta.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että rikostiedottaminen mahdollistaa monenlaisia tapoja edesauttaa rikosten selvittämistä. Yleisimpiä tapoja ovat erilaisten tutkintaa auttavien vihjetietojen pyytäminen, mutta rikostiedottamista voidaan esimerkiksi hyödyntää uusien rikosten paljastamiseksi sekä etsintäkuulutusten ja erilaisten pakkokeinojen tukena. Yleisimmät haasteet liittyvät puolestaan rikostiedottamisen ajankohdan hallintaan ja rikoksen yksityiskohtien salaamiseen esitutkinnan turvaamiseksi.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuinka tutkinnanjohtajat hyödyntävät rikostiedottamista yksittäisten rikosten selvittämisessä, tuetaanko sillä muita tutkintakeinoja, ja mitkä ovat rikostiedottamisessa huomioitavat yleisimmät haasteet. Tehtävä koetaan erittäin haastavana, koska tutkinnanjohtajat joutuvat koko ajan punnitsemaan julkisuusperiaatteen, asianosaisten yksityiselämän suojan ja rikoksen selvittämisintressin välillä antaessaan tietoja julkisuuteen yksittäisestä rikoksesta. Tutkimuksen lähtökohtana olikin koota yhteen tutkinnanjohtajille kertynyttä ns. hiljaista tietoa rikostiedottamisen mahdollisuuksista.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastatteluina teemahaastattelun muotoa käyttäen. Tutkimusta varten haastateltiin neljää tutkinnanjohtajaa, jotka kertoivat avoimesti näkemyksiään ja toivat esiin omia kokemuksiaan rikostiedottamisen käytännön soveltamistilanteista. Tutkimuksen teoreettisessa osassa analysoidaan rikostiedottamista ohjaavaa toimivaltasäännöstä tarkastellen säännöksen taustalla vaikuttavia perus- ja ihmisoikeuksia, lainvalmisteluasiakirjoja, laillisuusvalvojien kannanottoja sekä oikeuskirjallisuutta.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että rikostiedottaminen mahdollistaa monenlaisia tapoja edesauttaa rikosten selvittämistä. Yleisimpiä tapoja ovat erilaisten tutkintaa auttavien vihjetietojen pyytäminen, mutta rikostiedottamista voidaan esimerkiksi hyödyntää uusien rikosten paljastamiseksi sekä etsintäkuulutusten ja erilaisten pakkokeinojen tukena. Yleisimmät haasteet liittyvät puolestaan rikostiedottamisen ajankohdan hallintaan ja rikoksen yksityiskohtien salaamiseen esitutkinnan turvaamiseksi.